13.5.2005 Vammala

Jotenkin se tämäkin kesä on saatava käyntiin, toteaa kuoromme ja mikäs sen mukavampaa kuin varautua tulevan kesän koitoksiin vetämällä pari testinykäisyä. Viikolla vetäistiin parit treenit, joissa tuntui että ihan kuin näitä virsiä olisi veisattu ennenkin - luultavasti harhaluuloa, tai kukkean kevään aiheuttamaa hallusinaatiota eli treenattiinpa nyt kuitenkin, vaikka kannuttaja sahakalmisto (nimi muutettu) yrittikin sabotoida yrityksiä.

Takahuoneromantiikkaa. Keskustelufoorumissa paikallispolitiikka. Oikealla keikkakuvat ottanut USAn promoottorimme Brok.

Kitarataiteilijat olivat jokseenkin onnesta soikeana kun kaappien päällä seisoo uutta kalustetta - singer-songwriter Udo Ilgner tuuttaa sulosointujaan tästälähin Framuksen nupin kautta ja kovasti tyytyväiseltä mies näytti. Parin keikan viikonloputhan tunnetusti imevät tältä poppoolta henkiset voimavarat kattavasti joten suurin osa korsuorkesterista starttasi vammalaa kohti perjantaina jo hyvissä ajoin. Allekirjoittanutkin muisteli nähneensä vammalan kyltin joskus etelään päin mennessä joten sinne siis. Paikka löytyi ja saatiin koko seurue paikalliseen juottolaan, josta siitäkin saatiin n. 20 minuutin keskustelu (2 vaihtoehtoa). Laulu- ja bassotaiteilija luovuttivat (toim. huom.). Paikallisessa sikisi henkevää keskustelua mm. siitä, oliko vammalassa käyty keikalla joskus, koska 50% orkesterista oli jokseenkin varma asiastaan, joka tyrehtyi sitten siihen että todettiin, että kukaan ei ole käynyt vammalassa aikaisemmin.

Onnellisia miehiä tarvittiin, koska tiedossa oli hieman erilainen keikka eiliseen verrattuna. Paikan päällä neropatit mm. muistivat, että minkäänlaisia bassokamoja ei mahtunut mukaan kun liikkeellä oltiin kärryllä mallia "pulavuosi". Paikan päällä notkuttiin ja clubillehan menee kuin kotiinsa - taidettiin siinä jonkinlainen saundtsekkikin tehdä. Clubilla huomattiin myös että toinenkin orkesteri esittelee hengentuotoksiaan tänään, ja ko. poikien auliilla avustuksella saatiin hieman alapäätäkin lavalle. Näinhän tämä hevareitten solidaria toimii. Muutaman biisin soittelun jälkeen Hannu "hevin kanssa ei pelleillä" Koivisto totesi että tämä paskapumppu ei ole vielä ikinä kuullostanut näin hyvältä, ja näytti omituisen onnelliselta. Hymy ei laantunut ennenkuin mies kuuli uuden teräsbetonin sinkun radiosta. Veti vakavaksi.

Myhäileviä rokkareita. Huomaa onnelliset ilmeet.

Kevään hevi-muotijuttu. Luonnonvalkoista verenpunaisella.

Vedettiin sapuskaa ja puhuttiin paskaa, puheenaiheina bäkkärillä mm. mikä kesän kiertueelle nimeksi - ehdotuksina vilisi "savuavat peräreiät 2005" sekä "severe dick infection 2005" - lopputulos jää nähtäväksi. Illan toinen orkesteri vetäisi HC:n makuisen keikkansa ja vaikka orkesterin miehet diggailivatkin niin vaasan paikalliseläimistö jäi vähän vajaaksi, ja hätäisimmät ehtivätkin jo veikata tyhjää tupaa. Kun lava oli loistavasti lämmitetty, kapusi myös korsuorkesteri lavalle ja yhtäkkiä paikalla olikin mukavasti väkeä. Soitanto kulki jo kohtuullisen mukavasti ja kyllähän ne kitaristien kamat kieltämättä kuullosti paremmalta kuin pitkään aikaan, joten päätähän siinä sitten piti heiluttaa niin että niskat meni. On tuo hevi hieno harrastus. Yleisössä oli muutamia hassuja kommelluksia ja ruumiillisia vammojakin aiheutui eli voidaan sanoa että keikka oli onnistunut.

Muutama liian kulttuurista humaltunut halusi vielä kuulla lisää heviä joten käytiin vetäisemässä pari viisua vielä. Viimeisenä tiputettiin hauska versiointi pysähdy-piisistä, joka kyllä joka kerta vetää huumorintajuttomaltakin suun virneeseen lavalla. Toivotettiin vaasalle hyvää yötä ja poistuttiin tahoillemme. On se vaasa veikeä paikka. Seuraavan kerran jyräytetäänkin kesän keikat käyntiin.

-Jussi-

Lisää kuvia keikalta täällä.



  

  

Menin ja hukkasin sitte harjavallan metalliauringon keikkaraportin, mutta oli kyllä sen verran unohtumaton reissu tämä meidän ensimmäinen "länsirannikon kiertue" että eiköhän se lähde ihan lonkalta:

Jussilla oli karkkipäivä.

Vaikka viime reissun jälkeen päätimme että se saisi olla meidän keikkakulkuneuvoyhdistelmämme viimeinen reissu, niin tässä sitä taas kuitenkin oltiin. "Vielä kerran pojat". Kamaa on niin vitusti ja kaikki tulisi saada mahtumaan yhteen helvetin pieneen kärryyn. Tunnin uurastuksen jälkeen saimme kamat ängettyä sisään väkisin, ja ovet kiinni. Tziisus!! Törmäsimme kusella ruman näköiseen transuun.

Matkaan päästyämme huomasin itse istuvani pelkäänjän paikalla bisse haarojen välissä. Ville oli pakotettu rattiin, ja mikäs siinä, eipä jätkää olla näyty puikoissa sitten erään Turun reissun, jolloin Ville oli vähiten kännissä. Ilmeet alkoi takapenkillä näyttää jo kilometrin taivalluksen jälkeen sen verran onnellisilta että totesin olevamme oikeilla raitella. Muutaman tunnin kuluttua olimme jo perillä. Harjavallassa satoi vettä hyvin pitkälti kuin esterin perseestä, ja paikalle oli saapunut vain kourallinen sinnikkäitä hevin ystäviä.Ystävällinen metalliauringon henkilökunta manaili myös säitä, mutta minkäs sille mahtaa, ilo oli otettava irti siitä mistä sai, ja hauskaa näytti silti järjestäjillä olevan. Yhtyeille oli tarjolla "kylmää kyrsää", janssoninkiusausta ja olutta. Itselleni tuli ainakin niin retki fiilinki ja aloin pian jo tuntea itseni kotoisaksi hullujen satakuntalaisten keskellä

Sitten olikin jo aika pistää tuulemaan, eli kamat lavalle ja hevit soimaan. Täytyy myöntää että laulutaiteilijan kanssa pikkasen oli jännäkakkaa housuissa kun roudattiin kitarakamoja läpimärälle lavalle. Onneksi sade kuitenki lakkasi juuri ennen keikkaa, ja yleisöäkin oli tullut paikalle olosuhteet huomioonottaen kiitettävästi. Oli siis aika heiluttaa neljä varttia tukkaa. Satakuntalaiset näyttivät kyllä etteivät ole sokerista, ja jonkin sortin meininkiä saatiin myös aikaan. Roudaksen jälkeen koimme taas jännittäviä hetkiä, kun koitimme saada kärryä kiinni. Tässä vaiheessa alkoi koko homma naurattaa jo niin perkeleesti, ettei voinut edes vituttaa.

"Painakaa te, niin mä väännän!"