Provinssirock. Voisiko enää paremmin aloittaa festarikesää? Ei todellakaan. Lähtökohdat keikalle olivat mitä parhaimmat vaikkakin mahan pohjassa kävi melkoinen kutina: Keikka taltioitaisiin huippukameroilla myöhempää livedvdjulkaisua varten joten kaikki tulisi mennä nappiin.

Hetkeä myöhemmin astelimme lavalle ja iloksemme saimme huomata että rytmiteltta oli ääriäänmyöten täynnä super innokasta kuuntelijakuntaamme. Kun ensimmäinen biisi jyrähti, tuli saman tien pupu pöksyyn. Lavan eteen kun ei kuulunut rummuista muutakuin basari täysiä, joten hiukan hankala oli aluksi hahmottaa missä nyt mentiin. No alku säikähdyksestä eroon päästyäni, biisi sujui aivan normaalisti. Toisen biisin aikana meinasin kyllä saada laakin kun ekaa kertaa töräytin mikkiin taustalauluja. Avattua suuni, ei lavalla kuulunut yhtään mitään muuta. Ei voinut kuin toivoa että lavamiksaaja huomaisi tilanteen ja että muut kuulisivat edes hiukan villen soittamaa rytmiä. No lavamiksaaja ei hoitanut tonttiaan ja mun taustalaulut tuli sivumonitorista kokokeikan (huomautuksista riippumatta) niin kovaa että meinas pää räjähtää, mutta ankara treenaus johti nyt siihen että joka jätkä olisi voinut soittaa keikan vaikka kuurona.

Pallinkarvat nousi pystyyn viimeistään silloin kun koko teltta alkoi ensimmäisen kerran huutaa ”hei, hei” huutoja suljetut ajatukset aikana. Tälläistä menoa kehtaa näyttää varmasti dvd:ltä ja fiilikset alkoi nousta itsellä sen verran ettei loppukeikasta muista enää muutakuin että tukka lensi ja oli helvetin hauskaa. Välillä kävimme sanomassa toisillemme lavan takana ”vittu mikä meininki” ja palasimme takaisin vetämään encoren.

Matti Nykänen viidestoista vasemmalta.

Heräsimme koko porukalla Kauhajoelta hotelli Ketolasta puolenpäivän aikoihin. Tiukkaa oli tullu himoksen reissulla otettua sen verran että paska maistui joka jätkän suussa melkoisesti. Kävin suihkussa, eli vaihdoin t-paidan ja sukat, ja hyppäsin bussiin jossa istui kasa haisevia elämänkumppaneita. Keikkaan oli vain muutama tunti ja tuntui siltä ettei poikaan vire ole ehkä parhaimmasta päästä.

Kauhajoella alkaa juhannuksen vietto näyttää jo normaalilta. Toiset jäävät nauttimaan grillin antimista Ketolaan ja toiset lähtevät takaisin festarialueelle.

Parasta tässä juhannuksessa: SOL, vartaat, sivutuuli ja kroketti.

Provinssi viikonlopun jälkeen menin nukkumaan ja heräsin torstaina, tai ainakin niin nopeasti tuntui tuo 3 päivää menneen kun taas oli aika lähteä reissunpäälle. Mikäs sen hienompaa kuin viettää juhannus komeiden urosten ympäröimänä.

Keikan jälkeen alkoi eväiden tuhoaminen. Olin päivällä ostanut koko porukalle 2 Tasavalta pulloa jotta voisimme korjata nestetasapainoa keikan jälkeen. Näin oli tehnyt myös Hannu, eli nyt meillä oli 4 Tasavalta pulloa. Ilkka oli myös ajatellut koko porukkaa piilottamalla ennen keikkaa autoon 2 koria kaljaa. Porukkaa hieman nauratti tämä viinan määrä. Oli kuitenkin torstai, eikä mitää suurempaa syytä juhlia. No ei tämä viinamäärä ollut kovin suuri ongelma. 20 Minuuttia myöhemmin 2 Tasavaltaa oli jo juotu joten homma hoituu.Tästä se riemu sitten alkoi. Klubilla istuttiin tappiin asti ja matka jatkui sputnikkiin. Meshuggahin Chaospheren soidessa taustalla vedimme normaaliin tapaamme muutaman tarjottimellisen salmareita ja painuimme hotellille. Sieltä ei monella ole muistikuvia.

Aamulla yksi meistä oli hukassa. Kengät ja puhelin löytyivät hotellihuoneen lattialta, mutta jätkää ei näy missään. No häntä etsittiin sitten kissojen ja koirien kanssa pari tuntia, kunnes oli pakko luovuttaa. Ongelmana oli auton avaimet, jotka olivat myös kateissa, ja Helsingissähän olisi keikka vielä samaisena iltana. No ei muutakuin autoa vuokraamaan ja pian matka jo jatkui, mutta ilman yhtä artistiamme. Kolme tuntia myöhemmin porukka alkoi huolestua kunnolla, kun kaikki putkat ja sairaalat oli soiteltu läpi. Puoli kuuden maissa soi Hannun puhelin ja kaveri löytyy. Putkassahan sitä oltiin oltu selviämässä. Ilmeisesti artistimme oli eksynyt hotellin käytäville, sammunut sinne, ja poliisisetä oli sitten ottanut väsyneen matkailijamme talteen. "No ei muutakuin täysiä helsiinkiin sieltä" sanoi Hannu ja pari tuntia myöhemmin ryytynyt ja kuolleen näköinen artistimme saapui Semifinaaliin, juuri saundzekin alkaessa. Omien sanojensa mukaan taitelijamme oli menettänyt muistinsa täysin ja oli hieman ihmetellyt kun oli avannut silmänsä putkan lattialla. Puolitoista litraa väkeviä oli tällä kertaa ilmeisesti hieman liikaa.

Täpötäysi semifinaali sai todistaa krapulankatkuisen orkesterimme esiintymistä joka meni pieniä vireongelmia lukuunottamatta erittäin hyvin. Harvalle meistä maistui olut. Krapula oli kaikilla sen verran kova. Kun kerta viina ei porukalle (ihme kyllä) maistunut päätimme skipata majoittautumisen Helsingissä ja jatkaa kohti Tamperetta, jossa päätimme yöpyä... Tapahtumarikas ja vähintäänkin legendaarinen reissu taas. On tämä vaan hieno porukka, perkele...

Matka alkaa hieman pelottavissa tunnelmissa, jostain kumman syystä kaikki hieman epäröi lähtöä jyväskylään, muistaen vieläkin viime jyväskylän reissun krapulan...ei ollut oikeesti kiva olo, niinku aikusten oikeesti. Roudataan hermot kireellä kamat autoon ja aletaan olla lähtövalmiina, Olli tekee vielä idioottitsekin ja syystä, oltas unohdettu kitaravaffistin ja joku perkeleen hilavitkutin. Autona tällä kerta minibussi ja sekin alkaa jäädä meille pieneksi, kuinka näin pienellä bändillä voi olla niin jumalaton crew? Viinanahneita juoppoja koko sakki, sanon minä.

Vähä jossain välissä alkoi pelottamaan että tuleeko tänne ketään mutta onneksi turhaan, paikka täyttyi illan mittaan ja lopuksi saatiin vetää keikka miltei täydelle salille! Hyvä keikka vaikka joku nimeltämainitsematon Ketolan Olli olikin hieman erimieltä...on huono yhdistelmä olla perfektionisti ja keskiverto kitaristi ;o) Perinteinen jallupullo jäillä ja litran omenatuoremehu olikin jo bäkkärillä odottamassa janoisia rokkareita, ai että elämä on ihanaa!! Joku vaati Ollia ostamaan firman kortilla kuustoista samiakkikossua ja saatiin kone käyntiin...muutama napanderi ja sit Freetimeen jatkamaan pippaloita.

Syyllinen! Who me???

Mutkia tuli tietysti matkaan, ei päästy sisään sinne, viisi meistä olis päässy sisään jonon ohi mutta muut ois joutunu jonottaan...ja jonohan ei liikkunut mihinkään, naurettavaa touhua perkele. Yhteinen päätös sitten olikin että lähetään kaikki hotellille juomaan viinaa, koppa kaljaa, pari pulloa tasavaltaa ja kyytipoikana viru valge-pullo, mahtavuutta!! Ei pidetty bileitä hotellilla, viinat jäi juomatta, samoin kaljat, Day Elevenin pojat ei homostellu käytävällä, vartijat eivät tulleet valittamaan kahta kertaa ja viimeiseksi ei tullut poliisit, mentiin aikasin nukkumaan ja pystyin hyvällä omatunnolla sanomaan tyttöystävälleni aamulla puhelimessa ettei minulla ole krapulaa, olin vielä kännissä...Kiitos ja anteeksi Jyväskylä, tullaan uudestaan jos uskalletaan.
-hannu/ncl-