Jussilla oli karkkipäivä.

Vaikka viime reissun jälkeen päätimme että se saisi olla meidän keikkakulkuneuvoyhdistelmämme viimeinen reissu, niin tässä sitä taas kuitenkin oltiin. "Vielä kerran pojat". Kamaa on niin vitusti ja kaikki tulisi saada mahtumaan yhteen helvetin pieneen kärryyn. Tunnin uurastuksen jälkeen saimme kamat ängettyä sisään väkisin, ja ovet kiinni. Tziisus!! Törmäsimme kusella ruman näköiseen transuun.

Matkaan päästyämme huomasin itse istuvani pelkäänjän paikalla bisse haarojen välissä. Ville oli pakotettu rattiin, ja mikäs siinä, eipä jätkää olla näyty puikoissa sitten erään Turun reissun, jolloin Ville oli vähiten kännissä. Ilmeet alkoi takapenkillä näyttää jo kilometrin taivalluksen jälkeen sen verran onnellisilta että totesin olevamme oikeilla raitella. Muutaman tunnin kuluttua olimme jo perillä. Harjavallassa satoi vettä hyvin pitkälti kuin esterin perseestä, ja paikalle oli saapunut vain kourallinen sinnikkäitä hevin ystäviä.Ystävällinen metalliauringon henkilökunta manaili myös säitä, mutta minkäs sille mahtaa, ilo oli otettava irti siitä mistä sai, ja hauskaa näytti silti järjestäjillä olevan. Yhtyeille oli tarjolla "kylmää kyrsää", janssoninkiusausta ja olutta. Itselleni tuli ainakin niin retki fiilinki ja aloin pian jo tuntea itseni kotoisaksi hullujen satakuntalaisten keskellä

Sitten olikin jo aika pistää tuulemaan, eli kamat lavalle ja hevit soimaan. Täytyy myöntää että laulutaiteilijan kanssa pikkasen oli jännäkakkaa housuissa kun roudattiin kitarakamoja läpimärälle lavalle. Onneksi sade kuitenki lakkasi juuri ennen keikkaa, ja yleisöäkin oli tullut paikalle olosuhteet huomioonottaen kiitettävästi. Oli siis aika heiluttaa neljä varttia tukkaa. Satakuntalaiset näyttivät kyllä etteivät ole sokerista, ja jonkin sortin meininkiä saatiin myös aikaan. Roudaksen jälkeen koimme taas jännittäviä hetkiä, kun koitimme saada kärryä kiinni. Tässä vaiheessa alkoi koko homma naurattaa jo niin perkeleesti, ettei voinut edes vituttaa.

"Painakaa te, niin mä väännän!"