Jee, stadiin keikalle pitkästä aikaa, nyt vois taas näyttää snadilaisille mistä kana pissii. Matka taittuu ja silleen, eipä siinä paljoa ole kerrottavaa. Nosturin kivoja puolia on hissit sekä kärryt jotka helpottaa roudaamista huomattavasti, ja toki kiva bäkkäri ja kiva henkilökunta, hyvät pa:t ja valot ja bäkkärin anti meille nuhjuisille rokkareille.

Soundcheck kesti taas noin viistoista minuuttia ja päästettiin Ajattara lauteille hassuttelemaan. Minä jäin vauhteeksi tiskin taakse vääntämään Ajattaralle saatanallisia black metal-soundeja kun pojat meni syömään alakerran ihanaan ravintolaan ja hakemaan kaljaa.

Odottelun jälkeen taas on turpaanvedon aika, ja sitä me mielestämme tällä kertaa teimmekin. Erittäin onnistunut keikka ja paljon porukkaa ja mukava tunnelma, joskin menoa haittasi hieman nosturin ilmastointi joka oli mennyt rikki, oli kuuma, niinku niin saatanan kuuma että huhhuh!!!

No, kaikkeen on ratkaisu, joskin tätä en olisi osannut odottaa, varsinkaan jos en olisi tiennyt entuudestaan että näin on tehty ennenkin, keikan jälkeen nosturin katto aukesi ja ylöspäin katsoessasi näit sinisen taivaan ja muutaman hassun tähden, aika hurjaa vai mitä???

Ajattaran vuoro näyttää vihainen nahkansa nosturin suurilukuiselle yleisölle ja turpaan tuli sieltäkin, hieno ilta, perkele, lisää tälläsiä!!! Keikan jälkeen suunnattiin Vuosaareen Hästfittaniin jatkoille jossa äänittelin parhaillaan Waltarin tulevaa levyä, iso mökki korkean kallion päällä ja alhalla rantasauna, meri ja helsingin valot, kaunista, ihan oikeesti. No takkaan tuli ja kaljat auki, tämäkin on elämää!!! Juotiin yllätyssektori, Tasavaltaa ja taas oli kivaa, outo aine ku saa isot miehet käyttäytymään pikkulasten tavoin. Grillattiin ja puhuttiin mukavia, pidettiin kivaa ja nautittiin elämästä aamun pikkutunneille saakka jolloin sammahtelimme pitkin massiivista taloa. Aamulla heräiltiin ja auto lähti takaisin pohjanmaalle, mä jäin vielä pariksi viikoksi äänittelemään ja nauttimaan mökkeilystä, sauna päälle ja ongelle laiturille.

Kiitos Ajattara, kiitos helsinki, tullaan uudestaan ku kun mahdollista!!!!!!

-hannu

Scooprock!! Täältä tullaan ja vauhdilla, kiitos Ollille ja sen vuokraamalle hienolle autolle jonka vankka rakenne yhdistettynä tehoiltaan mopoa vastaavaan moottorin antoi meille kyytiä n. 70km:n tuntivauhtia. Mikäs siinä, ompahan ainaskin turvallista matkaa jos ei muuta...

Matka taittuu mukavasti kun luetaan toistemme horoskooppeja, tuijotellaan tietä sekä pelataan jotain elämää tylsempää sanapeliä jossa täytyy aina sanan loppukirjaimesta keksiä sillä kirjaimella alkava bändin nimi, paska peli sanon minä, mut diskattiin liian monta kertaa ja minähän en tunnetusti siedä tappiota.

Nesteellä legendaariset höyrymakkarat Hekulille ja matka saa jatkua, tuntuis että oon elämäni aikana ollut tuolla samaisella nesteelläkin ainaskin sata kertaa...säälittävää...

Viime Mikkelin reissu olikin ikimuistoinen, juotiin kirjaimellisesti keikkaliksa samana iltana jatkobaarissa kurkusta alas, jos muistaisin illasta jotain järkevää kertoisin sen teille, mutta ikävikseni täytyy sanoa että taisin saada yllättävän muistinmenetyksen sinä iltana, tiedä sitten mistä tollanen johtuu, ei kait se tarvi iso vika olla ku se on aivoissa.

Saavuttiin keikkapaikalle joka oli pieni kiva jäähalli, pikainen roudaus ja bäkkärille nauttimaan kylmiä pahoja voileipiä ja liian kuumaa kahvia, voi pojat, tämä se on elämää!! Pienoisen odottelun jälkeen saatiin alkaa laittaa kamoja lavalle ja keikka saa alkaa, hyvä keikka kaikinpuolin ja oli jopa jonkin verran ihmisiäkin jotka saivat aikaan moshpitin, mikäs siinä, tuntien matkustaminen palkittiin taas, kiitos siitä. Mulla oli henkilökohatasesti aika hassu keikka, miksasin varmaan viitisen biisiä jonka jälkeen mun piti lähteä jo jäähallin toiseen päähän valmistelemaan seuraavaksi esiintyvää Amorphista, oli outoa mikittää rumpuja lavalla ja kuunnella ku oma bändi soittaa, tuntu tyhmältä, mutta aika siistiltä silti. Amorphis-keikan jälkeen suunnattiin pienet pippelimme kohti jatkopippaloita joita vietettiin tänäkin vuonna samaisessa muistinmenetyksen aiheuttavassa hotellissa. Jaa-a, viinaa juotiin ja hassuteltiin kovasti, taisi olla kivaakin. Neljän aikaan hypättiin taksiin ja mentiin omalle hotellillemme jatkamaan sivistynyttä juomista, ikäväkyllä tähän ei "jaksanut" osallistua kaikki yhtyeen jäsenet sataprosenttisella panostuksellaan vaan jätti minut sekä hyvät ystäväni Pelaaja Sahakankaan sekä Pelaaja Jänisojan yksin kahden vielä täysinäisen Tasavalta-pullon kanssa. tuumasta toimeen, korkki paskaksi ja menoksi.

Aamulla herättiin ja kauheella kiireellä piti lähteä takas Mikkelin keskustaan ku mun piti olla bussissa kiltisti jo matkalla seuraavaan keikkapaikkaa ja poikien piti lähteä ajoissa takasin Seinäjoelle. Hauskaa sattui ja tapahtui, valomiehemme Koivun Jussin sukka oli kadonnut yön aikana hotellilla ja se löytyi keskeltä Mikkelin toria seuraavana päivänä, ihan oikeesti, miten se on mahdollista??? No kivaa oli, kiitos osallistujille!!

Keikat on yleensä aina mukavia, varsinkin tämän porukan kanssa. Voi tuntea olonsa hyväksi jopa miehekkäimmässäkin krapulassa ja joku kyllä silittää päätä jos on paha olla, tai tuo pussin jos yrjöttää, hienoja miehiä kaikki. Toivottavasti Mikkeli on mukava kuviossa ensivuonnakin.

Jotain oppii joka reissulla, on se sitten millainen reissu tahansa. Tästä voin sanoa oppineeni että jos juo kolmeenpekkaan kaksi pulloa tasavaltaa niin on altistunut Tasavaltamyrkytykselle jonka sivuoireina on alastioleminen, alasti kuperkeikkojen tekeminen ruohikolla sekä kivespussien näyttäminen hotellin valvontakameralle ja aamuinen mahdollinen pahoinvointi.

-hannu

Tarina alkaa oikeastaan jo lokakuussa, kun tieto Killswitchin esiintymisestä tuli kokokansan tietoisuuteen. Takaraivoon iski samantien ajatus, että kukahan suomalainen lämppäri sielä sitten vetää, jos niin yleensä käy. Odotukset alkoivat nousta kun saimme vielä tietää, että mahdollisuudet lämppäripaikkaan olivat meillä melko hyvät. Ehdolla oli kuitenkin kaksi muutakin kovaa kotimaista bändiä. Pari kuukautta siinä sitten malttamattomana odoteltiin ja lopulta tuli tieto, että KSE tuo oman lämppärin (piti olla ilmeisesti The Haunted, ei siis paskempi). Pitihän se arvata -todettiin koko porukalla, ja harmiteltiin hetken, mutta onneksi mulla oli sentää lippu kyseiselle keikalle.

No tarinahan jatkuu... Tammikuun alusta tuli puhelinsoitto, että omaa lämppäriä ei nyt sitten tuukkaan, ja meidän soittaminen Nosturissa olisi enää Killswitchin managerista kiinni. Puhelin soittoa odoteltiin taas kolme viikkoa eikä mitään kuulunut. Viimein perjantaina, neljä päivää ennen keikkaa tuli sitten managerilta vastaus: OK. En varmaan nukkunut koko viikonloppuna kun, takaraivossa oli kokoajan tunne, että jokin menee vielä pieleen. Kuinka ollakkaan, pääsimme loppujen lopuksi täysin ehjin nahoin Nosturiin, jossa Killswitch jo teki omaa soundzekkiään. Vieläkin selkäpiissa tuntui karmaisevalta, joku tässä vielä menee läskiksi, nuppi hajoaa ennen keikkaa, tai jotain tapahtuu mikä estää mua soittamasta tätä keikkaa. Vaikka Killswitch ei enää kuulukkaan IPODin soitetuimpien levyjen joukkoon, niin niiden musiikki, ja etenkin AOJB -levy on vaikuttanu mun käsitykseen biisienkirjoitustaidosta ja hyvästä musiikista yleensä ottaen todella paljon. Tämä oli mulle suurempi juttu, kuin lämpätä Iron Maidenia... Ehdin KSE:n zekin jälkeen ottaa fanituskuvan Joelin ja Adamin kanssa, ja vaihtaa muutaman sanan. Annoin levyt kouraan ja kerroin etten häiritse enempää. Joel oli erimieltä ja pyysi keikan jälkeen piipahtamaan bäkkärillä! Erittäin maanläheinen kaveri muuten, ihan perus jätkä jolla ei todellakaan ole ego-ongelmia.

No miten sitten kävi: Oma keikka oli ennen kaikkea tavanomainen, ja hieman mitäänsanomaton. Oli outo soittaa miltei täydelle Nosturille, jonka yleisö oli vasta juuri kerennyt hakemaan ensimmäisen bissen, ja odotteli jo selvästi illan pääesintyjää. Ei sinne ainakaa kukaan meitä ollu voinu tulla kattomaan, se on varmaa. Mutta eipähän tullut tomaattejakaan lavalle, ja suurimmalle osalle näytti maistuvan meidänkin hevi. Neljän biisin jälkeen alkoi hieman ihmetyttää kun edessä ei ollut kunnon pittiä. Tätä ei tapahdu meidän keikalla juuri koskaan. Pieni hermostuminen oli myös päällä vähä joka jätkällä, eikä asiaa auttanut se, että Justin ja Joel katsoivat keikkaa kahden metrin päästä parvelta silmä tarkkana. No, keikka oli ja meni, eikä ongelmia tullut vaikka pirut niitä maalailikin meikäläisen aivoihin jatkuvasti.

Keikan jälkeen takki oli aika tyhjä, ja fiilis hieman odotteleva, että mitähän tässä nyt sitten pitäis tehdä. Otettiin pari kaljaa ja pikkuhiljaa tajuttiin, että siinä se nyt sitten oli, "mennäänkö kattoon kilvitsiä?". Näin tehtiin. Kolmannen biisin aikana tajusin, että me lämpättiin just Killswitchiä. Neljännen biisin jälkeen totesin, että puolet bändistä puuttuu, siis KSE:stä, kun Adamin lavalle tuoma meno ja sekoilu puuttui. KSE:n sounditkin olivat hieman hukassa, eikä asiaa auttanut Howardin keuhkotulehdus, jonka takia puhtaat vokaalit meni jatkuvasti aika pahasti nuotin vierestä. Nostan hattua silti ex-soilwork kitaristi Peterille, joka hoiti Adamin tontin soitannollisesti hienosti.

Kilvits-keikan jälkeen uskaltauduin niiden bäkkärille ja kysyin Joelilta voidaanko tulla jutteleen. Vastaus oli ofkoors, ja mentiinkin sitten koko nicole-crewillä sekaan sotkemaan. Juotettiin niille Tasavaltaa ja juteltiin mukavia. Aivan loistavaa porukkaa koko bändi ja crewi, lukuunottamatta Howardia, joka ei juo viinaa ja on muutenkin liian korrekti ollakseen hevibändissä =) heh! Toivotaan, että äijät eksyy Suomeen vähän ennemmin kuin neljän vuoden päästä seuraavan kerran.

-olli

Matka alkoi mukavasti pienellä sievällä minibussilla seinäjoelta varmaan ensimmäistä kertaa Nicolen historian aikana ajoissa. Tunnelmaa luomaan otettiin mukaan jo viimereissulla pojille tutuksi tullut jazz-peli. Mukava pelihän se on, kysykää vaikka valomieheltämme koivun Jussilta...Niin Jussi kyllä keksi siihen uuden säännön joka on että Ilkka ei saa pelata ollenkaan koska se voittaa aina, huono häviäjä sanon mä, mutta onneksi kova valoäijä ja viinamies, hyvännäkönenkin vielä. Jazzista kehitettiin muuten Norther-yhtyeen kanssa taannoin uusi versio nimeltään saatanajazzi, pelataan kolmella nopalla ja yritetään saada kolme kutosta, se ketä heittää vähiten kutosia joutuu ottaan huikan raakaa absinthia, onneksi ei olla vielä Nicolen kanssa ehditty jalostaa pelaamistamme siihen. Kilometrit taittuu ja paska haisee, ajetaan kohti parkanoa tarkotuksenamme ottaa Sami kyytiin juna-asemalta, ootteko muuten huomannut että junat on lähes poikkeuksetta aina myöhässä, ihan niinkuin nytkin.

Puhutaan matkalla Nicolen tulevaisuudesta ja ihmetellään onnistunutta listasijoitustamme, on se kumma homma ihan oikeesti, että ku antaa kaikkensa peliin niin se ihan oikeesti palkitaan, hämärätouhuja perkele, ei tajua mutta kovin onnellisia ja kiitollisia ollaan kyllä. Onneksi harjavalta ei oo kovin hullun kaukana ja perillekkin saavuttiin hyvissäajoin, minä ja Jussi lähdettiin ostoksille paikalliseen Tasavaltakauppaan ja silläaikaa tontut olivat roudanneet kaikki kamat autosta pelipaikalle, mukavaa!!!

Kamat kasaan ja pa:ta virittämään, tai niin mä ainaskin ajattelin, mutta kun menin kyselemään cd-soitinta paikallinen äänentoistoYRITYS kertoi minulle että pa on jo viritetty ja cd-soitinta ei ole, mukavia vimpaimia noi tehdasviritteiset vehkeet perkele, niin jo unohdin mainita, että siinä vaiheessa alkoi meikäläistä vituttamaan. No ei muuta ku etiäpäin sanoin mannerheim. Yllätykset on aina kivoja, toki hieman riippuen siitä millasia ne ovat, mulla ois yksi esimerkki sellasesta ei niin kivasta yllätyksestä....päästiin vihdoin laittaan mikkejä lavalle ja huomasin että saan pieniä mutta suhteellisen kivuliaita sähköiskuja miltei jokapaikasta, yleismittaria laukusta ja selvittelemään ongelmaa. Tässä vaiheessa paikallinen äänentoistoYRITYS kertoi minulle ihmetelleensä samaa juttua jo päivällä, NO EIKÖ TULLUT MIELEEN KORJATA ONGELMAA ENNENKU LAITATTE POPPARIT LAVALLE?? No eipä tullut ei, enkä löytänyt minäkään siinä kiireessä vikaa. Tehtiin soundtsekki ja jäätiin hieman vaivaantuneena odottelemaan illan keikkaa, Ilkalla ainaski mielessään se kuinka monta iskua se saa mikrofonista suuhunsa tunnin aikana, ennen keikkaa oivalsin kuitenkin pienen kikan jota käyttäen poppari säästyi tälleiltä, minä en.

Hotellihuoneisiin oli matkaa lavalta valehtelematta n. 30 metriä ja saunaa 20 metriä, ei hassumpaa Harjavalta!!! Muutama peli jazzia ennenkeikkaa ja yhdet oluset niin saa miellyttävän kusihädän sopivasti keikalle. kello pärähti puol yks ja voitiin alottaa harjavallan valtausoperaatio nro.3. En tiiä onnistuttiinko mutta kivaa oli, varsinkin keikan jälkeen nimittäin olen oppinut muutamia tärkeitä seikkoja rakkailta kollegoiltani, juomaa pitää olla aina liikaa, liian vähän on pahaakin pahempi asia. Oltiin tosiaan Villen kanssa salaa sekoteltu pieneksi bonukseksi pari pulloa fisua (aka. Haukea) illanviettoa varten ja ai että maistui. Mentiin baarinpuolelle hassuttelemaan muistaakseni hetkeksi ja sieltä mun ja Villen huoneeseen nauttimaan oluesta ja hyvästä musiikista. Siinäpä se ilta, aamu olikin sitten hieman erikoisempi tapaus...Heräsin huoneestani Villen vierestä joka ei sinänsä ole mitenkään uutta, mutta oltiin laitettu aamun pikkutunneilla kaksi normaalikokoista sänkyämme yhteen ja lopputuloksena oli hieno ehkä jopa skidisti eroottinen parisänky, suhteellisen pelottavaa sanoisin....

Kamat oli onneksi jo purettu valmiiksi joten ei tarvinnut ku heittää kamat autoon, käydä krapulakakkalla ja suunntaja nokka kohti tamperetta. Matkaa treelle on harjavallasta vain pikkasen päälle 100 kilsaa joten otettiin matka lunkisti pysähdellen ja etsien Kirkan levyä huoltoasemilta, harmi ettei uuttera etsiminen tuottanut tulosta, jouduttiin kuuntelemaan heviä koko matka, hyi saatana...

Tampereelle päästyämme meillä oli yli tunti aikaa ennenkuin joku kiva setä tulisi avaamaan ovet yo-talolle joten päätettiin lähteä firman piikkiin syömään meksikolaiseen, minä ja Ilkka ja Ville suunnattiin kaupungille ostamaan mulle uusia housuja ku olin ne kännipäissäni
rikkonut edellisiltana, liittyikö tämä siihen parisänkyyn, en tiedä enkä halua tietää. Sadalla eurolla saa muuten komeet housut ja ison loven lompakkoon, mutta miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä ja housut tuli ostettua. Olli ja Sami oli jo syömässä ku saavuttiin
meksikolaiseen, tilattiin mekin siinä sitten ruokaa ja istuskeltiin rauhassa syöden, juoden ja puhuen paskaa.

Ovet auki ja älytön roudaaminen kehille, illan muina yhtyeinä oli muuten Monsteriser ja Rust, tuttuja mukavia bändejä, kiitokset kumpaisellekkin yhtyeelle. tehtiin asiat helpoksi ja soitettiin osittain kaikki samoilla kamoilla, kiitos siitäkin. Tarkotuksena oli ottaa keikan jälkeen pikkuset kännit ja mennä porukalla samin luo yöksi mutta Samille ei sitten koko yhtye mahtunutkaan niin Olli oli buukannut meille hienon hotellin ja sitä lähdettiin katsastamaan heti soundtsekin jälkeen. En viitsi mainita hotellin nimeä mutta voin kertoa että oli kyllä aivan saatanan kummallinen paikka, ikäraja hotelliin oli 20-vuotta ja huoneisiin tultiin välillä tarkastamaan ettei siellä ole ketään ylimääräistä, henkilötodistukset piti myös olla mukana...huhhuh...oon mäki parissa hassussa hotellissa ollut elämäni aikana mutta tää oli oikeesti jo aika hurjaa menoa, ei sitä oikeen osaa ees selittää, se pitäs itse kokea. Hengattiin pari tuntia hotellilla ja katottiin telkkaria, sit päätettiin lähteä pelipaikalle katsomaan Monsteriserin keikkaa ja tilattiin taksi, no se ei tullut joten tilattiin toinen, sekään ei tullut ja lopuksi kaksi humalaista nuortanaista heitti meidän autolla mestoille. Tampere, mitä vittua, saako täälä ajaa kännissä autolla?? Matka oli hiukea ja pelottava, muistutti hieman Romanian taksimatkoja.

Monsteriser oli kova, isot miehet soittaa rokkia saatana, kova livebändi. Sitten tulikin jo Rustin vuoro näyttää tamperelaisille mistä kana pissii ja sen ne tekikin, Mikko Herranen on hurja kaveri, laulaa saatanan hyvin, samoin miksaa ja äänittää hyvin ja ompa kaveri vielä tolkuttoman kova rumpalikin, unohtamatta että hän on myös Suomen pöytärummutuksen maailmanmestari, näin Velcran Jessi Freyn lausahdusta siteeratakseni.

Keikka meni hyvin, iso kiitos siitä teille kaikille paikalla olijoille, teitte meidän illasta mukavan, on aina kiva nähdä ku ihmiset tykkää ja oma fiilis kohoaa kattoon siten. Keikan jälkeen taas juotiin muutama kalja ja ehkä ylivähän viinaakin ja purettiin kamat. Hassuteltiin hetken yo-talolla ja lähdettiin sitten hotellille nukkumaan. Muistaakseni ku viimeisen kerran katsoin kelloa ja laskiessani illan viimeisen olusen kello oli jotain neljän pintaan, ei paha onneksi, roudaus on vasta varttia vaille kymmenen aamulla...Hieman unisena herättiin ysiltä ja soiteltiin Olli ja Sami hereille joteka sitten hakivat meidät hotellilta ja mentiin roudaamaan, kamat oli autossa ja auto liikenteessä viittä vaikke kymmenen ja krapula piti huolen siitä että matka tuntui hitaalta ja pitkältä. Pysähdyttiin parkanon shellille syömään ja jatkettiin matkaa, oltiin jo yhen jälkeen seinäjoella ja kamat heitettiin reenikämpille ja sit oli mulla ja Villellä vielä matka vaasaan edessä, oli kuitenki aika kivaa olla kolmelta kotona omalla sohvalla vaikka olikin vähän hassu olo vielä, kerranki ajoissa jokapaikassa, jopa kotona sunnuntaina. Onnistunut reissu saon minä, saatana.

-hannu

Puhhuijaa sano nasu ku korttia pelas. Aamulla heräiltiin kohtuullisessa kanuunassa eilisen FME-iltamien jäljiltä ja lähettiin taksilla kaapelitehtaalle kattoon, että onko meidän koju vielä pystyssä. Ottettiin pari laatikkoa paitoja mukaan ja pakattiin lapset autoon, suuntana Kurikan Mietaankylä. Matka taittui ihan leppoisasti vischyn voimalla, sekä kuunnellen levyjä, joita oli eritahojen tyypit edellisenä iltana ständille kiikuttaneet. Kevyt autonvaihto härdelli Seinäjoella, kärryä perään ja Korjaamolle roudimaan, jonkin verran oli vieläkin veto poissa eilisen riennoista. Kamat autoon ja onneks toi Seinäjoki - Kurikka väli ei oo kun puol tuntii, ei ois enään yhtään kiinnostanu ajella enempää autolla sille päivälle. Mietaan valot loistivat kauniina sankan lumisateen keskellä johdattaen meidät turvallisesti perille. Kajarijätkät oli saanu jo hyvissä ajoin PA:n pystyyn kun saavuttiin paikanpäälle, tupakka, ja vermeet kasaan lavalle. Soitettiin chekissä pari uutta biisiä ihan reeninkin kannalta ja katottiin että kaikki pelittää hienosti. Chekin jälkeen bäkkärille huilaamaan ja katteleen Bond -seikkailua vuodelta -64, on se vaan kova jätkä. 23.30 Hypättiin lauteille, alotettiin setti Valta -biisillä, joka on toiminut mukavasti avausvetona. Heti tokassa biisissä rupes sitte kielet katkeilemaan ja basarimikin piuhat pätkimään, mutta niistä huolimatta fiilis keikalla oli mahtava. Vedon jälkeen 5 minuutin hengähdystauko, paitalaatikot kantoon ja ylös hieromaan kauppaa ja hyvinhän niitä menikin. Mukava oli taas vetästä Mietaalla pitkästä aikaa ja uudet biisitkin tuntu uppoavan mainiosti. Kaikinpuolin onnistunut viikonloppu, over and out.

-hannu