13.5.2005 Vammala
Jotenkin se tämäkin kesä on saatava käyntiin, toteaa kuoromme ja mikäs sen mukavampaa kuin
varautua tulevan kesän koitoksiin vetämällä pari testinykäisyä. Viikolla vetäistiin parit
treenit, joissa tuntui että ihan kuin näitä virsiä olisi veisattu ennenkin - luultavasti
harhaluuloa, tai kukkean kevään aiheuttamaa hallusinaatiota eli treenattiinpa nyt kuitenkin,
vaikka kannuttaja sahakalmisto (nimi muutettu) yrittikin sabotoida yrityksiä.
Takahuoneromantiikkaa. Keskustelufoorumissa paikallispolitiikka.
Oikealla keikkakuvat ottanut USAn promoottorimme Brok. |
Kitarataiteilijat olivat jokseenkin onnesta soikeana kun kaappien päällä seisoo uutta
kalustetta - singer-songwriter Udo Ilgner tuuttaa sulosointujaan tästälähin Framuksen nupin
kautta ja kovasti tyytyväiseltä mies näytti. Parin keikan viikonloputhan tunnetusti imevät tältä
poppoolta henkiset voimavarat kattavasti joten suurin osa korsuorkesterista starttasi vammalaa
kohti perjantaina jo hyvissä ajoin. Allekirjoittanutkin muisteli nähneensä vammalan kyltin joskus
etelään päin mennessä joten sinne siis. Paikka löytyi ja saatiin koko seurue paikalliseen
juottolaan, josta siitäkin saatiin n. 20 minuutin keskustelu (2 vaihtoehtoa).
Laulu- ja bassotaiteilija luovuttivat (toim. huom.). Paikallisessa sikisi henkevää keskustelua mm.
siitä, oliko vammalassa käyty keikalla joskus, koska 50% orkesterista oli jokseenkin varma asiastaan,
joka tyrehtyi sitten siihen että todettiin, että kukaan ei ole käynyt vammalassa aikaisemmin.
|
Tulipa nyt sitten käytyä, keikka-ajaksi varmistui 21.15 ja orkesterin silmissä
syttyi maiskutteleva toivo - tästähän ehtii vielä seinäjoelle yökerhoon.
Loistavaa, totesivat idiootit kuin yhdestä suusta ja vedettiin keikkakin
siinä välissä ilmeisesti - paikalla oli n. 30 ihmistä joista n. 10
seurasi tapahtumia lavalla. Mukavaa sakkia silti, joten mikäpä siinä.
Keikan jälkeen guinness-roudaus (20 min), kärry kiinni ja kokka kohti
sjk:ta, autot parkkiin, pikapohjat kaatoryypystä (Alko, Pramia) ja
varttiin (Bar 15). Mainittakoon, että vartin palvelu pelasi taas siinä
määrin hyvin, että osa orkesterista pääsi yökerhoon, osa ei.
14.5.2005 Vaasa
Uskomatonta, miten pienessä ajassa sitä ihmisen lapsi saa hommattua itselleen krapulanpoikasen.
Oli miten oli, niin jollain ilveellä pitäisi saada itsensä väännettyä vaasaan neljäksi, ja kello kolme
ovelle ilmestyi remusakkia vaatimaan lähtöä. Laukaisualustana toimi taas seinäjoen tori jossa haisevat
miehet saivat jäätelöä naamariinsa. Vähintäänkin hellyyttävää.
|
Onnellisia miehiä tarvittiin, koska tiedossa oli hieman erilainen keikka eiliseen verrattuna. Paikan päällä
neropatit mm. muistivat, että minkäänlaisia bassokamoja ei mahtunut mukaan kun liikkeellä oltiin
kärryllä mallia "pulavuosi". Paikan päällä notkuttiin ja clubillehan menee kuin kotiinsa - taidettiin
siinä jonkinlainen saundtsekkikin tehdä. Clubilla huomattiin myös että toinenkin orkesteri esittelee
hengentuotoksiaan tänään, ja ko. poikien auliilla avustuksella saatiin hieman alapäätäkin lavalle. Näinhän
tämä hevareitten solidaria toimii. Muutaman biisin soittelun jälkeen Hannu "hevin kanssa ei pelleillä" Koivisto
totesi että tämä paskapumppu ei ole vielä ikinä kuullostanut näin hyvältä, ja näytti omituisen onnelliselta.
Hymy ei laantunut ennenkuin mies kuuli uuden teräsbetonin sinkun radiosta. Veti vakavaksi.
|

Myhäileviä rokkareita. Huomaa onnelliset ilmeet.
|
Vielä pienen selkääntaputtelun ja ihmettelyn jälkeen päästettiin toinen bändi tsekkailemaan ja nyökkäyksiltä
ei voinut välttyä, perseellehän se potki. Mukava ilta siis tulossa ja poikabändi siirtyi hakemaan muutaman
korin virvoketta. Eihän sitä koskaan voi tietää.

Kevään hevi-muotijuttu. Luonnonvalkoista verenpunaisella.
|
Vedettiin sapuskaa ja puhuttiin paskaa, puheenaiheina bäkkärillä mm. mikä kesän kiertueelle nimeksi -
ehdotuksina vilisi "savuavat peräreiät 2005" sekä "severe dick infection 2005" - lopputulos jää nähtäväksi.
Illan toinen orkesteri vetäisi HC:n makuisen keikkansa ja vaikka orkesterin miehet diggailivatkin niin
vaasan paikalliseläimistö jäi vähän vajaaksi, ja hätäisimmät ehtivätkin jo veikata tyhjää tupaa. Kun lava
oli loistavasti lämmitetty, kapusi myös korsuorkesteri lavalle ja yhtäkkiä paikalla olikin mukavasti väkeä.
Soitanto kulki jo kohtuullisen mukavasti ja kyllähän ne kitaristien kamat kieltämättä kuullosti paremmalta
kuin pitkään aikaan, joten päätähän siinä sitten piti heiluttaa niin että niskat meni. On tuo hevi hieno
harrastus. Yleisössä oli muutamia hassuja kommelluksia ja ruumiillisia vammojakin aiheutui eli voidaan
sanoa että keikka oli onnistunut.
|
Muutama liian kulttuurista humaltunut halusi vielä kuulla lisää heviä joten
käytiin vetäisemässä pari viisua vielä. Viimeisenä tiputettiin hauska
versiointi pysähdy-piisistä, joka kyllä joka kerta vetää huumorintajuttomaltakin
suun virneeseen lavalla. Toivotettiin vaasalle hyvää yötä ja poistuttiin
tahoillemme. On se vaasa veikeä paikka. Seuraavan kerran jyräytetäänkin
kesän keikat käyntiin.
-Jussi-
Lisää kuvia keikalta täällä.
|