Toista kertaa järjestettävät Jokitörmäfestarit esittelee Teuvalle viisi yhtyettä.

Teuvalaisjuuret omaava Nicole on edennyt urallaan ensimmäiseen pitkäsoittolevyyn. Bändin jäseniin lukeutuva Olli Ketola sanoo, että levy, tulee kauppoihin alkusyksystä.

-Nyt sitä on myyty netin kautta ennakkoon, mutta syyskuussa levy tulee kauppoihin. Levy on omakustanne, ja olemme perustaneet oman levy-yhtiön. Parikin mahdollista jakelijaa on löytynyt; katsotaan kumman kautta levy lyödään pihalle.

Levy-yhtiön nimi on Biotech Records. Ketola sanoo, että syksyksi on tarkoitus kiinnittää Nicolen lisäksi yhtiöön joku toinenkin bändi, pari ehdokasta jo on.

Odotus on Nicolen historiassa viiden levy. Aiemmin bändi on julkaissut kolme ep:tä, kussakin neljä, viisi esitystä.

- Odotus -levyä edelsi tammikuussa kolmen biisin sinkku. Ennakkomyynnin osalta näyttää hyvältä, puntaroi Ketola pitkäsoiton menestystä.

Nicolen nimellä bändi on toiminut vuodesta 1997, Ketola tuli mukaan suunnilleen puoli vuotta myöhemmin, ja dj liittyi ryhmään vuonna 2000, jolloin Nicole sai nykyisen kokoonpanonsta.

Nicolessa musisoivat laulaja kitaristi Ilkka Laitala, kitaristi Olli Ketola, basisti Iiro Rantanen, rumpali Ville Sahakangas ja dj Otto Seppelin. Bändin jäsenet ovat pääosin opiskelijoita, asuinpaikat ovat tällä haavaa Vaasassa, Teuvalla, Helsingissä ja Tampereella.

- Aika ympäriinsä asumme, mutta itse muutan lähipäivinä Seinäjoelle, samaten tekee laulaja-kitaristimme. Olemme taas lähempänä toisiamme, sillä onhan harjoittelu pitkien matkojen takia vähän hankalaa ollut.

KUINKA KUULUISAKSI?

Ketolaa naurattaa kysymys, pyrkiikö Nicole suurten yleisömäärien suosikiksi.

- Sellaisella asenteella toimimme, että katsotaan mihin pääsemme, huipulle emme heti yritäkkään. Joka vuosi on yleisöä tullut lisää ja levyjen painosten myynti nopeutunut. Varovaisin mielin olemme liikenteessä, eikä Suomessa rokkitähtiä ole kuin yhdelle tai kahdelle kädelle. Musiikki on lähellä meidän kaikkien sydäntä, joten peruslähtökohta on soittaa ja päästä soittamaan. Jos levyt myyvät siinä sivussa ja porukka diggaa, se on kaikki plussaa.

Tänä vuonna Nicole on tehnyt parikymmentä keikkaa; studiotyön takia keikoille on päästy viime vuotta harvemmin.

- Loppuvuodesta on kattavampaa kiertuetta luvassa, sanoo Ketola.

Raskasta ja melankolista metallia, siinä eräs määritelmä Nicolen musiikista. Ketolan mukaan Iiro Rantasen sanoitukset puntaroivat ainakin materialistista nykymaailmaa. - Ihmisten pitäisi ajatella omilla aivoillaan, mutta ei sielä sanoituksissa mitään poliittisia kannanottoja ole.

Nicolen hengenheimolaisiksi Suomesta Ketola listaa vaikkapa Saran, Killprettyn ja Downboundin, ulkomaisista Nicolen esikuvia ovat ainakin Pantera ja Deftones.

Järjestyksessä toiset Jokitörmäfestarit Teuvan Kaarihovilla perjantaina 30. elokuuta kello 21-02. Vuosi sitten tapahtuma keräsi noin 400 kuulijaa. Esiintyjinä ovat nyt Nicole, Discore, Hiiväränni, Sorkkarauta ja MF-Force.

Hempeä teinimusiikki muuttui raskaaksi metalliksi

Nousu Suomen musiikin huipulle on kova ja kivikkoinen. Tavoittelijoita on paljon, mutta monilla se jää vain haaveeksi. Näin ei ole kuitenkaan asian laita teuvalaisella Nicole-yhtyeellä, jonka musiikki on tullut suomalaisille nuorille tutuksi mm. Jyrki- ohjelman kautta.

Tie kohti musiikin eliittiä alkoi syksyllä 1997, jolloin Iiro Rantanen ja Ilkka Laitala alkoivat kehitellä ajatusta uudesta yhtyeestä. Mukaan tuli myös Ville Sahakangas, joka oli Iiron ja Ilkan tavoin soittanut aiemmin eri kokoonpanossa. Vuotta myöhemmin yhtyeeseen liittyi Olli Ketola ja viime vuoden maaliskuussa Otto Seppelin.

Melankolista ja aggressiivista

Runsaan kolmen vuoden aikana yhtyeen musiikki on kokenut lievän muutoksen. Alussa se oli melodista tunnemetallia, joka oli asteen nykyistä löysempää. - Se oli sellaista hempeää fiilistelyä ja biisit välittivät teinisanomaa. Nyt musiikki on melankolista, aggressiivista ja raskaampaa, pojat kuvailevat. Teinisanoma unohtui, kun ikää tuli lisää. Nyt elämä on synkempää, kun pitää itse maksaa vuokra, tiskata ja hoitaa taloutensa, Iiro naureskelee.

Omaa musiikkia suomeksi

Kesken haastattelun soi Ollin kännykkä. Siellä oli eräs tuotantoyhtiö, joka kokoaa cd:n suomalaisista yhtyeistä ja jakelee sitä Euroopan keikkapaikoilla ja festivaaleilla niiden järjestäjille. Mukaan cd:lle halutaan myös Nicole.

- Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka joku kiinnostuisi. Ulkomaille on kuitenkin hankala päästä suomenkielisillä biiseillä, Olli miettii. Siitä huolimatta Nicolen sanoitukset ilmestyvät vastaisuudessakin suomeksi. Biisien tekijöiksi paljastuvat pojat itse, sillä he haluavat soittaa ainoastaan omaa musiikkia. Cover-biisit he jättävät muille.

Nicole Jyrkissä

Nicolelta ilmestyi juuri viiden biisin Harmonia- EP (eli pidempi kuin single, mutta lyhyempi kuin täyspitkä levy).
- Tämä on rankin levy. Siinä on yhdistettynä sekä upeita melodioita että rankkaa metallia. Aiempaa tuotantoa ovat Kun päivästä tulee yö (1998) ja Lahja (2000). Jälkimmäinen oli promootiolevy, josta tehtiin myös video. Se näytettiin Jyrkissä viime kesänä. Samaan ohjelmaan pääsee myös uusi Pysähdy- video, joka esitetään tänään Ilkan ja Ollin live- haastattelun yhteydessä.
- Tämän uuden videon ohjasi Eija Järvinen. Hän myös maksoi sen, joten annoimme hänelle vapaat kädet. Videosta tuli hyvä, sellainen taiteellinen, jonka saa jokainen itse tulkita.
Pojat pääsivät myös jokunen viikko sitten kaupungeissa näkyvän Moon-TV:n Top 100 -listalle, jossa he olivat sijoilla yksi ja kaksi. Mainittakoon, että mukana oli sekä koti- että ulkomaisia huippuja.

Ei nalle- karhumeininkiä

Nicolelle on kuuluisuuden myötä tullut myös vannoutuneita faneja. Esimerkiksi heidän nettisivuillaan (www.nicoleband.com) käy palautteesta päätellen paljon samoja ihmisiä. Keikoillakin tietyt kasvot toistuvat, mutta pehmoleluja tai alushousuja ei ainakaan vielä ole lavalle heitetty.

- Tämä on totisempaa musiikkia eikä mitään nallekarhumeininkiä, pojat tokaisevat.
Tulevaisuuden suunnitelmista kysyttäessä he mainitsevat sinkun, joka ilmestyy mahdollisesti kesällä. Se sisältää yhteisbiisin erään hiphop- yhtyeen kanssa. Lisäksi tarkoituksena on kuvata uusi musiikkivideo, kunhan he saavat tarvittavat rahat kokoon.

Kertookaapa tähän alkuun vähän taustaa, mikä nicole on ja muuta?
Olli: no nicole on melko epämääränen metallia soittava yhtye joka jyllii ja heebelöi for life.
Iiro: no mulle nicole on kaikki.
O: joo, mulle myös. Toi oli hyvä vastaus. Niin tällä nykysellä kokoonpanolla ollaan soiteltu jostain elokuusta 1998 paitsi, että Otto tuli mukaan jossain helmi-maaliskuussa 2000.

Te olette julkaisseet muutaman omakustanteen ja tehneet mm. videon. Mitä teillä on seuraavaksi suunnitelmissa?
O: no ensin toi uus levy (Harmonia toim. huom.) ulos ja sit sen jälkeen uutta sinkkua johon tulee mm. drum 'n' bass remix lahjasta ja sit sellasta spesiaalia suomiräppiedustusmeininkiä, jossa mukana flegmaatikot ja ehkä paleface. Niin ja uus video on kans just tehty ja sitä sit joka paikkaan. Katotaan ny mitä tapahtuu.

Teidän yhteydessä on usein viitattu termiin röntgenmetalli. Mikä juttu se sitten on?
O: no, uusien kansien myötä toi vois muuttua vaikka biometalliksi. Toi röntgenmetalli oli sellasta vähä liian poppista ja liian tuotettua ja tällasta.
I: syvempää tutkintaa tulossa.

Onko teidän musiikissanne jotain deep philosofical artsuskiettiä?
O: no joo sanotaan näin et Iiron sanat on varmaan lähinnä sitä mitä me ollaan. No joo ihan väärää läppää, Iiro
I: Enköhän mä oo puhunu ihan tarpeeksi. Sisäistäkää ne.
O: no, noi sanat on tollasta synkkää filosofiaa, iiron sisäisiä juttuja yms. Mut meidän biisit kuitenkin tulee niin et iiro tekee sanat ja sit me tehään siihen biisi päälle ja kaikki tuodaan siihen mukaan meidän omat mietteet. Kaikki sellanen angsti, viha, tuska ja tällanen, mut ei mitenkää brassaillen vaan sillee onnellisesti huokaillen.
Juks: No joo toi veti ihan lukkoon.

Monet vois pitää tätä teidäntyylistä musaa jonain hupparihevinä. Otteetks te sitä?
Kaikki: (naurua)
I: joo, kyllä me ollaan huppariheviä ja kaikkee muuta heviä. Sukkahousuheviä ja pitääkö vielä luetella lisää. (naurua) no okei, me ollaan kaikkee musaa. Me ollaan vitun hyviä ja vitun paskoja. Yhtä aikaa.
Kaikki: (naurua)

Teidän bändi on tunnettu hyvistä saundeista, niin livenä kun nauhallakin. Perfektionismia?
O: no joo, myönnän ton et saundeja hinkataan ja virheitä ei suvaita. Et esim. tätä uutta levyä piti miksata kaks päivää nopeesti, mut nyt ollaan oltu kolme päivää ja mennään vielä neljänneksi. Meillä on sen verran hyvä suhde Iiron, mun ja ton meidän miksaajan kanssa. Se tietää mistä me puhutaan ja ku me kuvaillaan niin se saa just sellaset saundit mitä me halutaan. Marko (Tetri, miksaaja) tietää ja osaa, ja se tuo sellasen oman mausteensa siihen meidän musaan. Todennäkösesti tulevaisuudessaki tullaan varmaan tekeen yhteistyötä.

Juks: Vain niiin. Jonkinasteisesta perfektionismista huolimatta te haluatte siihen jonkun ulkopuolisenkin tekijän mukaan, siis jonkun jota voi osoittaa syyttävällä sormella, jos jokin menee vikaan?
O: Ei nyt ihan noin. Sehän menee siis nytkin niin et me sanotaan mitä halutaan ja Marko tekee sen. Joskus joitain ideoita tulee toki siltäkin suunnalta
I: Me tiedetään mitä halutaan ja Marko tekee.
O: tai siis käytännössä me tuotetaan nää ite ja varsinki tää jälkimmäinen omakustanne ep. Me sanotaan aika tarkkaan et mikä kusee ja mikä ei. Markolla vaan on niin hyvä näkemys ja se jaksaa vääntää meidän kans. Mut ite tuotetaan loppuviimeksi.

Kerroitte, että Iiro tekee jotain runoja joiden ympärille kasataan biisi. Teettekö biisit aina niin, että sanat ensin ja sitten musiikki, vai kuinka?
I: DJ Shadow varmaan sano tähän parhaiten et musiikki tulee mun läpi. Ne menee sillee vuorotellen vuorovaikutteisesti. Aina toinen ensi.
O: no joo, yleensä Iiro tuo kasan runoja studiolle ja me luetaan niitä ja pohditaan, joista yhdessä valitaan. Esimerkiksi näiden uusien biisien kanssa on tehty niin. Joskus niitä muokataan vähän, jätetään jotain pois tai jotain lisätään. Muutamaan biisiin ollaan tehty sanat silleen varta vasten. Se vaan tuo niihin biiseihin sellasen erilaisen tunnelman kun niihin ei oo tehty sanoja sillain jälkeenpäin. Sellainen runollinen meininki, mistä mä ainakin tykkään.

Siis jotain todella henkilökohtaista?
I: no joo, tavallaan. Se on niinku henkilökohtasta ainaki aluksi, mut sit se lähtee avautuun ja liukeneen ku se menee eteenpäin. Se vähä niinku sellanen jatkuva kuvio.
O: just. Eikä ne oo sellasia mitä suomalaiset sanat yleensä on et siinä lässytetään jotain "mä tein tätä ja sit sä tulit ja pelastit mut, vittu joo…" Meidän sanat jättää tosi paljo kuuntelijalle itelleen auki. Jokainen saa niistä erilaiset kicksit. Se on kuuntelijasta kiinni, se iiron tarkottama juttu ei oo se ainoo oikee. Tai on se (naurua)

Kumpi on tärkeempi. Teidän omat sisäiset fiilikset niistä teidän jutuista vai yleisön teille tarjoama?
I: molemmat, siis et porukka diggaa siitä mistä me puhutaan ja niin
O: mulle ainakin se lähtee aluksi siitä henkilökohtasesta ja
I: niin siitä yhteydestä, se luo sen tunnelman.
O: niin onhan se yleisön reaktio aina tärkeetä. Ei kukaan muusikko voi sanoa et ne tekee tätä juttuaan vaan itelleen vaan ne haluu myydä levyjä ja et niistä tykätään. Mut ensisijasen tärkeetä on ite tykätä siitä mitä soittaa.
I: niin sitä ensin tekee itelleen ja huomaakin yhtäkkiä tekevänsä sitä kaikille. Se lähtee itestä mut se tulee kaikille.

Entäs miten miten levydiilien kanssa? Haluaisitteko huonon diilin ison levy-yhtiön kanssa vai hyvän diilin pienen yhtiön kanssa, vai kumpaakaan?
O: no mulla on vahvasti se mielipide et meillä pitää itellä olla sellanen päätösvalta. Ei mitään pillin mukaan tanssimista. Jotain kompromisseja voitais tehä mut sellasta diiliä ei, jossa sanotaan et ruvetkaa soittaan esim. sellasta poppia kun ne edellisetkin levyt oli, sillä se myy.
I: No, kyllä iso diili kelpaa, mut musatyyliä ei vaihdeta. Yhdessä levy-yhtiön kanssa voitais päättää, mut ei niin et ne määrää kaiken. Kompromisseja mieluummin.
O: jotain tuottajia vois levy-yhtiö määrätä, mut sanotuksiin ja.
I: ja sävellyksiin liika puuttuminen.
O: Joo. Myönnän et onhan se vähä utopistisesti toki ajateltu et oltais jossain Sonylla ja saatais tehä aivan täysin sitä mitä halutaan. Luulen et pikkulafkan kanssa työskentelemisestä tykättäis enemmän ja se ois hyvä vaihtoehto, mut tässä vaiheessa, jos joku pikkulafka tulis tarjoon diiliä, niin sanoisin et sori, me hoidetaan kaikki ite.
I: niin meillä on sellanen pieni levy-yhtiö oikeestaan jo olemassa.
O: Joo, jakelu on vaan vähän hankalaa, kun kaikki ottaa välistä. Raha ei kuitenkaan oo tärkeetä, kuhan vaan päästään tekeen uutta levyä pian uusiksi.

Toi Ilkkahan muuten on jättänyt ton kitaran kokonaan pois. Nähdäänkö Ilkkaa enää ollenkaan kitaran varressa? Entä voisikohan joskus olla niin, että Ollia nähtäis jopa laulamassa?
O : no, ollaan puhuttu et sit ku kieli vaihtuu englantiin niin mä rupeen laulaan ja Ilkka siirtyy takas kitaraan.
O ja I: Mut toi nyt ei oo kovin lähitulevaisuuden juttu, eikä välttämättä tuu ees tapahtuun ollenkaan. Voi olla et sitä varte kasataan joku eri projekti.
O: Siitä ilkan soittamisesta sen verran, että ollaan sovittu sillee, et niissä biiseissä missä on jotain kakkoskitarajuttua, Ilkka soittaa livenä.

Ja teillähän on nykyään DJkin mukana. Mikä sen tehtävä on?
O: no jossain biiseissä se skrätsää ja sit joihinki se luo sellasta jännää tunnelmaa efekteillä, sellasta härösaundia. Tulee olemaan kai sillee et joskus tulevaisuudessa Otto, aka DJ Materia tai DJ von Seitan tai mikä nyt sitte se haluukaan olla, ottaa lisäksi käyttöön joitain samplereitä ja sellasta. Oton tullessa bändiin tiedettiin heti ekoissa treeneissä sen tuoneen sitä mitä oli ennen puuttunu, ja kaikki oli onnessaan. Kuitenkin oikeastaan vasta ton uuden levyn kanssa studiossa Otto ekan kerran paneutu noihin meidän biiseihin ja mietti niihin uusia juttuja. Ennen sitä se vaan fiilisteli.

- Tässä vaiheessa meno alkaa mennä hektiseksi. Paikalle saapuu liuta ihmisiä, jotka kaikki haluu palan näistä tyypeistä. -

Te asutte kaikki eri puolella Suomea. Haittaako se paljonkin?
I: no joo tottakai se haittaa ku ollaan kaikki välillä vähän henkisesti ja fyysisesti eripuolilla

..Mites sitten toi Ilkka ja army?
(NAURUA) I: ..joo, armeija on hyvä asia se tekee pojasta miehen (NAURUUA!)
O: Sivarissa tehdään miehiä, heh. Kiitti suomen valtiolle perutuista keikoista.

-- > Paikalle valuu vaan yhä enemmän ihmisiä ja tilanne riistäytyy käsistä, joten katsomme parhaaksemme lopettaa tämän haastattelun. Kiitän orkesterinpoikia ja lähden valmistautumaan Viha On Kihti -bigbandin esitykseen.

Teksti: Jukka Kujansivu © 2001

Pohjanmaalta lähtöisin oleva Nicole on sangen uusi tuttavuus monelle lukijalle, mutta bändin ura on kuitenkin lähtenyt vaikeuksien kautta mukavaan nousuun. He ovat omineet itselleen 'röntgen metal'-termin, joka ei kaihda edes DJ:n käyttöä suomenkielisen metallinsa sivumausteena. SUE selvitti hieman bändin olemusta ja suunnitelmia tulevaisuudelle.

Nicole on perustettu tammikuussa 1998. Jos nyt mietitte tuon jälkeisiä hetkiä tähän päivään saakka, niin millaisia kohokohtia bändin historiassa nostaisitte muiden yläpuolelle ja onko urallenne ehtinyt osua myös toimintaa hidastaneita takaiskuja?

- Molemmat studio-sessiot ovat kyllä olleet sen verran hauskoja ja antoisia että nostamme ne kaiken muun yläpuolelle. Olemme molemmilla kerroilla onnistuneet tekemään hyvät saundit ja saatu hyvä vastaanotto kuuntelijoilta. Musiikkivideoon olemme erittäin tyytyväisiä ja siihen että sitä esitetään valtakunnalisessa verkossa. Parilla keikalla on ollut muita parempi meininki, mutta jokainen soittamamme keikka on ollut kohokohta omalla tavallaan. Vaikka olemme menestyneet hyvin bändiskaboissa emme pidä niitä suurimpina kohokohtina. Takaiskuja bändillemme tuntuu tulevan kokoajan ja kaiken olemme joutuneet tekemään uudestaan aikakin kaksi kertaa. Useimmiten asiat ovat menneet aluksi päin helvettiä, mutta kovalla työllä ne on saatu toimimaan.

Musiikillisesti Nicole sijoittuu raskaan Suomi-rockin ja suomenkielisen hevimetallin välimaastoon, jonka kaukaisina sukulaisina voisi pitää vaikkapa yhtyeitä Maj Karman Kauniit Kuvat, Kotiteollisuus ja Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Aivan väärin ei olisi myöskään mainita pienoisten gothic-vaikutteiden olemassaolosta. Millaista tyylikuvausta soisitte mieluiten itsestänne käytettävän ja näkisittekö edellä mainituilla orkestereilla olevan mitään samansuuntaista kanssanne?

Musiikistamme löytyy monenlaisia elementtejä eri musiikkityyleistä joten sitä ei voi luokitella yhteen tiettyyn tyyliin. Edellä mainituilla bändeillä ja meillä on yhteistä omaperäisyys ja rankat saundit. Tyyliltämme edustamme kuitenkin jotain aivan erilaista. Musiikkimme on muuttunut näiden parin vuoden aikana rankempaan suuntaan ja nyt olemme löytäneet omantyylimme. Nykyään sitä voisi kutsua melankoliseksi ja melko aggressiiviseksi metalliksi.

Melko usein bändin nimestä kykenee saamaan edes pientä osviittaa odotettavissa olevasta tyylistä, mutta täytyy tunnustaa, että nimen 'Nicole' kuullessaan ei vielä pääse selvyyteen bändistä ennen kuuntelukokemusta. Miten tulitte valinneeksi juuri tämän nimen ja mitä se teille symbolisoi?

- Kaikki suomalaiset bändin nimet kuulostivat huonolta eikä ne tuntuneet sopivan meidän musiikkiin. Sitten alettiin miettiä joitain naisten nimiä kunnes Iiro sanoi Nicole ja se sopi kaikille. Se voisi symbolisoida vaikka höyryävästä porealtaasta nousevaa luonnonkaunista neitoperhosta.

Bändiltä on tähän mennessä ilmestynyt kaksi omakustanne miniCD:tä; Kun päivästä tulee yö-EP (huhtikuu'99) sekä lähinnä promootioon tarkoitettu Lahja-mCD (helmikuu'00). Näiden kansitaide näyttäisi suuresti sisältävän otteita röntgen-kuvista. Mistä juontaa mieltymys moiseen melko erikoiseen ulkoasuun?

- Silloin kun ensimmäisen EP:n kansia suunniteltiin, Olli löysi kotoaan röntgenkuvia selkärangastaan ja äitinsä hampaista. Kuvat olivat yksinkertaisesti vain niin siistejä, ettei niitä voinut olla käyttämättä. Kuvien luoma kaunis visuaalisuus sopi meidän jutuksi koska se jotenkin kuvasti musiikkimme melankoliaa. Seuraavan levyn kansiin me ollaan suunniteltu laittavamme kuvia bakteereista ja viruksista. Ajateltiin että pysytään tuossa tieteellisyys meiningissä kun siihen on kerran menty.

Puhutaan julkaisuista vielä lisää. Teiltä on tullut myös kaksi musiikkivideota, joista tosin toinen on promotiedotteen mukaan jäänyt kokonaan julkaisematta, koska se ei vastannut Nicolen imagoa. Mitä nämä kaksi videota ovat pitäneet sisällänsä eli myös kääntäen; millainen on Nicolen imago?

- Ensimmäinen musiikkivideo tehtiin erittäin pienellä budjetilla ja lähinnä kokeilu mielessä. Se ei näyttänyt siltä miltä me kuulostetaan ja sen takia sitä ei julkaistu. Toisesta videossa onnistuimme saamaan bändin näköisen ja se luo samanlaisia fiiliksiä kuin se mitä me pyrimme luomaan musiikillamme. Nicole ei halua ottaa kantaa esim. joihinkin yleismaailmallisiin juttuihin vaan pyrimme luomaan musiikilla ja sanoilla erilaisia tuntemuksia joihin kuuntelija voi samaistua. Imagomme on se keitä me oikeasti olemme, viisi tyyppiä jotka haluavat pitää hauskaa ja soittaa musiikkia.

Lahja-mCD sisältää uutena elementtinä myös scrätchäystä eli enemmän rap-ympyröistä tuttua vinyylilevyjen raaputtelua. Musiikkinne ei kuitenkaan pienimmässäkään määrin muistuta rappia, joten mistä olette saaneet idean moisen mukaan ottamiselle?

- Scrätchit ja efektit joita DJ:mme luo, tuo musiikkiimme haluamaamme nyanssia. Se on otettu mukaan meidän omien musiikkimieltymyksiemme seurauksena. Kuuntelemme mätön lisäksi mm. räppiä ja breakbeattia ja näistä olemme ottaneet muutamia elementtejä nykyiseen musiikkiimme. Jonkun rankan räspi biisin teko kiinnostaisi ihan vain kokeilumielessä ja sellaisesta onkin jo ollut puhetta.

Miltä vaikuttaa Nicolen lähitulevaisuus keikkojen suhteen ja miten teidät on otettu vastaan keikkapaikoilla tähän mennessä? Onko julkaisujen suhteen aikeissa ottaa askel jo kokopitkän levytyksen pariin vai onko tarkoitus vielä työskennellä lyhyempikestoisten levyjen parissa?

- Keikkapaikoilla vastaanotto on ollut erittäin positiivista ja yleisöä on ollut hyvin. Nummirockissa porukkaa saapui paikalle yllättävän paljon vaikka olimme lauantain ensimmäinen bändi. Keikkoja syksyn aikana on tulossa useita, mutta Ilkan varusmiespalvelus haittaa hiukan keikkapäivämäärien sopimista. Keväällä keikkaillaan enemmän, mutta nyt syksyllä keskitytään enemmän uuden EP:n äänittämiseen. Studioon menemme syyskuun puolessavälissä ja levy julkaistaan lokakuussa jolloin kuvaamme myös uuden musiikkivideon. Kokopitkä levy julkaistaan ensivuoden puolella, mutta ajankohtaa ei olla vielä lyöty lukkoon.

Kiitos haastattelusta ja suosittelen samalla rankemmasta kotimaisesta musiikista pitävien lukijoiden tutustuvan tähän mielenkiintoiseen bändiin.

teksti: Kimmo Niukko

Teuvalais-kauhajokinen ja hiljalleen tamperelaistuva Nicole soittaa melankolisen aggressiivista metallia, jota bändin jäsenet itse kutsuvat röntgenmetalliksi. Termi syntyi vitsinä yhdeksi miljardeista muista musiikkityyleistä. Yhtye on mieltynyt röntgenkuviin, joita nähdään heidän levynkansissaan.

Nicole menee studioon purkittamaan uutta, kolmatta omakustanne-ep:tään elo-syyskuussa. Sen jälkeen alkaa suurimmat kaupungit kattava keikkarundi ja syksyllä on tarkoitus myös kuvata uusi musiikkivideo.

- Vaikutteet meidän musiikkiin tulee ulkomailta, vaikka sanamme ovatkin suomenkielisiä. Esimerkkibändejä ovat muun muassa Deftones ja Soulfly, Nicolen säveltäjä-kitaristi Olli Ketola kertoo bändin musiikillisesta tyylistä Deftones-paita päällään.

Sanat runoilee yhtyeen basisti Iiro Rantanen. Työnjako toimii niin, että Iiro toimittaa Ollille sanoitukset ja Olli tekee biisit valmiiksi.

- Myös suomenkielinen metalli toimii! Sanoitukset on suuri osa musaa ja Iiron tekemissä sanoissa on kaunista runoudellisuutta mukana. Nyt tehdään mättöä suomeksi, mutta eihän sitä koskaan tiedä aletaanko joskus tekemään englanniksikin, Olli selitää.

Hänen mielestään suomenkielisten sanojen täytyy olla tarpeeksi erilaisia, että jokainen kuulija saisi niistä jotakin irti.

- Jokainenhan tulkitsee biisien sanoja omalla tavallaan.

Iiro Rantanen kokosi Nicolen vuonna 1997, jolloin yhtyeeseen kuului hänen lisäkseen solisti Ilkka Laitala, kitaristi Jorma Korhonen sekä rumpali Ville Sahakangas. Korhonen erosi yhtyeestä vuonna 1998 ja vaikuttaa tätä nykyä Saran laulajana. Hänen tilalleen Nicoleen tuli Olli Ketola. Tämän vuoden maaliskuussa yhtyeeseen liittyi Dj Materia.

- Dj Materian skrätchit tuovat biiseihin uusia nyansseja. Biisit tasoittuvat ja niihin saadaan uusia efektejä, esimerkiksi joitain heleitä ääniä, Olli kuvailee.

Yhtyeen suosio on noususuunnassa. Liittyessään Nicoleen Olli Ketola asetti seuraavan tavoitteen:

- Sanoin silloin, että jos ei kolmen vuoden päästä olla rokkitähtiä, niin sitten joku mättää. Nyt siitä on mennyt puolitoista vuotta, että saapi nähdä miten käy, Olli kertoo virne naamallaan ja alkaa näpyttelemään vastausviestiä fanille, joka haluaa ostaa Nicolen levyn.

LAHJASSA ON VIESTI. Nicolen solisti Ilkka Laitala pitää parhaimpana, että angstit purkautuvat musiikin kautta eivätkä tekoina. Kuva: Pirjo Kuorikoski-Lindberg.

SALAKARI STAGELLE. Nicolessa soittavat teuvalaiset Iiro Rantanen, Ville Sahakangas ja Ilkka Laitala sekä kauhajokinen Olli Ketola. Kuva: Nicolen arkisto.

Röntgenmetallinen Nicole valtaa tasokkaasta vaihtoehtomusiikistaan tunnetun Salakari stagen Nummirockissa lauantaina. Teuvalais-kauhajokinen bändi on kovassa nousussa, esitelty Jyrkissä ja menossa syksyllä samaan tv-ohjelmaan livenä myös yhtyeenä. Keikkakalenterikin on niin täysi kuin heinäkuussa armeijaan lähtevän ja opiskelijoiden päivyri voi olla. Nicole on leimautunut tamperelaiseksi, koska osa sen jäsenistä on siellä opiskelemassa. Äänitykset, kuvaukset ja purkitukset toteutuvat siksi pääosin Voionmaa-opistolla. Nicolen musiikkia on vaikea luonnehtia; se ei ole rokkia, heviä eikä puhdasta metalliakaan. Bändin solisti Ilkka Laitala pitää tyyliä lähinnä melankolisena, matalavireisenä röntgenmetallina, jossa käytetään hyväksi vahvoja efektejä. Talvella Nicole sai valmiiksi toisen cd ep -promonsa ja musiikkivideonsa. Kolmannen promo-levyn äänitys on soviteltu syksylle. Solisti Ilkka Laitalan, kitaristi Olli Ketolan, basisti Iiro Rantasen ja rytmistä rumpalina vastaavan Ville Sahakankaan mukaan siitä tulee entistä rankempi, angstimpi ja melankolisempi. Tyyli on syvenemässä. Efektejä, pääosin skrätchejä, "skrätsää" maaliskuusta joukkoon liittynyt Dj Materia. Hänet tunnetaan Jungle -vaikutteistaan.

Toinen video tekeille

Syksylle suunnitteilla on myös toisen musiikkivideon äänitys, kuvaus ja koostaminen. Ilkka Laitala harmittelee, että kiintoisa aika Kauhavan lennostossa sattuu samaan aikaan bändin kiihkeimmän nousun kanssa. Hän onkin jättänyt toistaiseksi kitaran ja keskittynyt lauluun. Aiemmissa bändeissään, Primordialista Dust m2:ksi nimensä vaihtaneessa ja Salstasissa Ilkka Laitala myös sävelsi. Parhaat on taltioitu parille demokasetille. Nicolessa sävellystyö on siirtynyt Olli Ketolalle, joka aiemmin sävelsi ja soitti Akvaariossa. Nicolen kappaleiden puhuttelevan niukat sanoitukset ovat runoistaan nuorten tunteman Iiro Rantasen kynästä. Hän sanoitti myös Salstasin musiikin. Kun Iiro Rantanen kokosi Nicolen syksyllä 1997 joukkoon lukeutuivat Rantasen, Laitalan ja Sahakankaan lisäksi Jorma Korhonen. Hänen erottuaan tiimi hioi uuden ohjelmiston, löysi Yhdysvalloista palanneen Olli Ketolan ja julkaisi pari vuotta sitten huhtikuussa ensimmäisen yhteisen ep:nsä Kun päivästä tulee yö. Se oli jo johdatusta nykyiseen, niukkaan tyyliin. Musiikkivideona ilmestynyt Lahja esittelee bändin yhteiskunnalliseksi, vaikka se ei Ilkka Laitalan mukaan julista mitään. Viesti voisi olla, että elämä on lahja. Synkimmässäkään sirpaleisessa elämäntilanteessa, kuten petettynä, ei pitäisi tehdä peruuttamattomia asioita lopultakin kovin pienten asioiden takia. Solistin mielestä vaihtoehdoista paras on, että yleisö saa purkaa raivonsa ja angstinsa angstisen musiikin kautta. Nicole aikoo olla tämä avain jatkossakin.

PIRJO KUORIKOSKI-LINDBERG
Kauhajoki

Maamme aliarvostetuimmaksi bändiksi tituleerattu Nicole on viimein saanut ihmisten ilmoille ensimmäisen täyspitkän tuotoksensa, Odotuksen. Ei ole ollenkaan yllättävää, että levy on juuri niin hyvä kuin sen on kuvitellutkin olevan. Syytöksen "johtajan seuraamisesta" Nicole pudistaa harteiltaan viimeistään nyt. Hommassa on enemmän omaa kuin lainattua ja se mikä tehdään, tehdään hyvin. Vaikka Nicolella on riveissään levynpyörittäjä, ei bändiä kuitenkaan voi sijoittaa aivan suoraan numetal -kastiin, vaan vaikutteita on huomattavasti laajemmasta piiristä, aina Sepulturasta Tooliin. Erityisen edustavina Odotukselta nousevat esiin kitara ja laulu. Soundi on kertakaikkisen mainio ja jos laulua osataan käyttää soivana instrumenttina muiden joukossa, on se aina huomionarvoinen seikka. Laulun teknisen puolen lisäksi myös sanoitusten näennäiseen yksinkertaisuuteen ja niukkuuteen mahtuvat merkitykset miellyttävät minua. Nicole on musiikillista impressionismia. Tunnelma ja sävyt ovat yksityiskohtia tärkeämpiä. Hämmästyttävän visuaalisia. Siltikin tiedän Nicolen pystyvän vielä paljon parempaan, joten odotus jatkukoon vielä hieman.

6/10 (skaalalla 1-10)
Antti Huttunen

Nicolen tuore omakustanne osoittaa bändin ottaneen merkittäviä kehitysaskeleita viimeaikoina. Bändi sai uuden jäsenen kun herra Otto Seppelin otettiin mukaan levylautasia soittelemaan ja yllättävän hyvin ne nicolen soundimaailmaan sopivatkin. Ikuista -biisi mättää yhtä raivoisalla asenteella kuin Machine Headin Ten ton hammer konsanaan ja siksi odotankin tulevaa pitkäsoittoa mielenkiinnolla. Bonus biisi "Ei mitään lisättävää" on räp-biisi jossa räppää "Maajoukkue" -niminen tiimi, jonka riveissä vaikuttavat mm. Flegmaatikkojen hemmot. Levylautasista biisissä vastaa Palefacesta tuttu Leijonamieli. Kolmas kipale Viet sen pois on liveversio, joka on nauhoitettu Vaasan Club 25:ssa. Hyvin näyttää olevan Nicolella pullat uunissa ja vaikka en tällaisen musiikin suurkuluttaja olekkaan, niin täytyy silti myöntää että bändin mättömetalli toimii hienosti.

7/10
Mikko Malm

Ärhäkkään dynaamisesti tuotetulla kolmen biisin ep:llään Nicole todistaa ankaran treenauksen kannattavan, sillä useamman pikkulevyn julkaissut viisikko on hioutunut kiitettävästi yhteen. Soitto on painoarvoltaan silkkaa rautaa ja riffit putoavat niin, että maahan jää pelkkä kuoppa, mutta olisiko Nicolella linja vielä hieman haussa? Hip hop -posse Maajoukkueen kanssa työstetty Ei mitään lisättävää on nimittäin biisinä raakile ja sen tarkoitus jää suhteessa kahteen muuhun kappaleeseen hämäräksi. Sekä Soulflyn ja Deftonesin perinnönjakoon osallistuva porukka artikuloi selvällä suomen kielellä ja vaikka sanoitukset ovat ehkä liiankin paljaasti tarkasteltavana, selviää bändi kuivin jaloin.

Antti Luukkanen

Jo useammankin EP:n julkaissut Nicole on ehtinyt saavuttaa kiinnostusta modernilla uusalternative-soundillaan. Valmiudet ovat sitä luokkaa, että hyvällä syyllä voi sanoa orastavan sukseen olevan omilla kyvyillä ansaittu. Vaikutteista päällimmäisenä on Deftonesin herkän kuulas tunnelmanluominen hetkellisiin aggressiivisiin purkauksiin limitettynä. Kielivalinta osoittaa rohkeutta, sillä suomen kieli on kovin haavoittuvainen kääntämään angstisen vaikeroinnin tahattomaksi koomisuudeksi. Biisimateriaali on tyylin UG-scenen linjan mukaisesti erittäin tasokasta ja myös usein surinan sekaan hukkuvat scratchit toimivat itsenäisenä elementtinä. Kovatasoinen tulokas siis ja muistuttaa ikävästi siitä kuinka aliarvostettu samoilla vahvuuksilla varustettu Sara onkaan.

Marko Säynekoski

Raskasta ja grunge voittoista tämä on, mutta sitten edellisen demon bändin on hiukan liukunut seesteisempään suuntaan. Venytyksiä ja haikeitakin elementtejä on tullut lisää. Tiukalla soitolla ja rankoilla soundeilla pidetään homma silti selkeästi alkuperäiseen genreensä kuuluvana. Sävellyksissä on pitkiä ja puuduttavaksi käyviä instrumentaali- / soolo-osia. Hiukan tuntuu vielä hakevan lopullista muotoaan. Puhtaasi parhaassa kolmanneksessa.

"No jopas!", tuumasin levyn ensiminuutin aikana (Annatko anteeksi? -biisi), kun jyräävä kitaravalli toi ensivaikutuksena kaukaisia yhtymäkohtia jopa orkestereihin Godflesh ja Neurosis (enkä edes liioittele paljon...). Mutta sitten... pudotus korkealta oli tosiasia, kun alkoi kuulua lähes hempeän kuulloista mieslaulua, joka ei sopinut mielestäni aluksi lainkaan tämän tyyliselle musiikille. Levyn edetessä tähän "Kolmas nainen"-tyyliin" lauluun jotenkin tottuu ja eikä asiaan enää alkujärkytyksen jälkeen kiinnitä niin suuresti huomiota. Kappaleet kyllä jättävät suuremman kitara jyräyksen lopulta hieman vähemmälle ja musiikki alkaa muuttua enemmän gothic vaikutteisemmaksi ja alussa mainituista orkestereista ei kuulu vaikutteita häivääkään. Sen sijaan, jos kerran suomeksi lauletusta gothic-musiikista puhutaan, niin sanoisin lukijan saavan varsin hyvän kuvan Nicolesta, jos mainitsisin vertaukseksi Heinolan gootti-ylpeyden Varjon metallivaikutteilla höystettynä. Mutta varsinaista gothic metallia tämä missään tapauksessa ei ole, ehkäpä metalligothicia mieluummin.

Tämän parinkymmenen minuutin ja neljän biisin Kun päivästä tulee yö -mCD:n toisena tuleva kappale Silkkiä sulavaa omaa (gootiksi) rankahkon kitaroinnin vastapainoksi myös rauhallisempia suvantokohtia, joihin tämä alussa haukkumani laulu sopii jo oikein mainiosti. Selkeimmin mahdollisuuksia esim. radiosoittoon on seuraavassa Kahdet kädet-kappaleessa, joka on luonteeltaan hieman rauhallisempi ja enemmän kertosäkeeseen pohjautuva biisi. Levyn päättävä Annamme kaikkemme omaa hieman jopa nykyttävää funk-kitarointia, mutta onneksi sopivassa mittasuhteessa pitääkseen levyn omalla metallivaikutteisen gootin linjoilla. Täytyy sanoa, että miellyttävä ensitutustuminen tähän lähes tuntemattomaan tamperelais(?)bändiin, sillä vastaavalla tyylillä puurtavia orkestereita ei ole vastaan tullut. Uuden levyn tekoon vaan heti!

- Kimmo Niukko, SUE

Soittopuolelta ja ennenkaikkea yhteensoitosta kuulee että kavereilla on takanaan aiempia bändejä, sillä ensidemoksi alle puolen vuoden koossa olo huomioon ottaen tämä on yllättävän valmis. Biisipuoli on vielä aavistuksen hioutumatonta. Viimeiset Drinkit on valmis tapaus, mutta kolme muuta kärsivät jopa hiukan liiasta pituudesta tai lievästä paikoillaan polkemisesta. Pienellä hiomisella nekin saadaan kohdalleen ja kaverit saavat Suomi-grungensa todella teräväksi. Kärki alkaa lähestyä.