Askel yön saapuu
Hiljaiseen huoneeseen
Tahdon hallitsee
Vastauksen katkaisee

Kaipaus vaikenee miehen ääneen, taas

Tunteen valtaa
Se voitetaan
Se vangitaan

Lyö
Kädet kasvoille
Tunnetko sen
Lupauksen nimen
Sydämen sanoin

Kaipaus vaikenee miehen ääneen

Tunteen valtaa
Se voitetaan
Se vangitaan

Suunta

Ruosteinen tähtitaivas
Syntinsä hautaa
syntyen huomiseen
Kokonaisuus
tulevaisuus maan
Huolta kutsuu
huolta kantaa

Muistot kuvittaa
Satumaisen kapinan
Valheiden linnoitus hajoaa
Puolemme valitaan

Viimeinen yö
Silmissä saapuvan vastaa

Hallittu kuvitelma
Valtaa sydämen
Sointuen kyyneliin
Tulevaisuus
alamaisuus maan
Vailla siltaa
Vailla rauhaa

Kautta valaistun
Tulipatsaan kävelen
Kutsuttuun kaupunkiin unien
Etsittyyn satamaan

Viimeinen yö
Silmissä saapuvan vastaa

Sanasta Sanaan

Taivas kiivain
Yö kasvoton
Taas heitä kaivataan
Kaipaus saa
maan kuihtumaan
Saa muistumaan ajan
Jolloin valveen
lehdet puhtaat lakastui
Tukehduttaen
Tuhannet sanat
Tuhansin sanoin

Toivon löytääksemme
Olemme syntyneet

Vainot mieleen
Kaivautuneet
Saa heidät vaipumaan
Silloin taas
Maa poistetaan
Taas toistetaan sanat
Joista kasvoi lehdet puhtaat lupausten
Tukehduttaen
Tuhannet sanat
Tuhansin sanoin

Sanat kaikuu kohtaloissa
Julistustansa
Sanat kaikuu kohtaloissa
Kunnes vaikenee

Ajaton

Pimeys nimettiin
Yöksi katseemme
Tyhjyyteen kasvoi tämä päivä
Kuin hiljaisuus
Täyttyi sanattomiin
Muistojen kuviin

Kaukaa maailman kasvoi
Luojan lauseina

Pimeys nimettiin
Yöksi katseemme

Langenneet varjot punoi valheen
Tänään
Tunteiden myrskyt unohtuvat
Haihtuen uneen

Kaukaa maailman kasvoi
Luojan lauseina

Niin se muodostui

Suunnaton
Uskollisuus
Syntyi vuoksi
Rakkauden

Kaikkeuden
Taakkaan punoutunut
Tie ajaton
Nostaa toivon haihtuneen

Saavumme

Katseemme tunnustaa
Synnynnäisen yhteyden
Syksynluomet loppuun painautuu
Koskemme hiljaiseen

Saavumme aikaan
Haaveiden pintaa koskettavaan
Tunnen sen saavuttaneen

Aikamme tuhkasta
Huuhtoudumme puhtaimpaan
Hetken tunteet
Kaiken lumoaa
Lumoaa hiljaiseen

Saavumme aikaan
Haaveiden pintaa koskettavaan
Tunnen sen saavuttaneen

Piirteiden suojasta

Piirteiden suojaan
Piiloutuneen
Lupauksen voima
Pujottaa kaulaansa sielun nimen
Vaistojen luodit
Jäljentyneet
Tahtovat murtaa
Kilveksi muodostuneen lauseen

Kristallinkirkas
Vallankumous
Tulensa nostaa
Kuvaillen toiveensa päivän valoon
Tunnelman nuotit
Odottavat
Soittajan valtaa
Puhaltaa kuolematon sävel

Aukaisen ulkoisen

Piirteiden vangit
Piiloutuneet
Saavat voimansa
Pudottaa harteiltaan mustat kivet
Kahleista vihan
Haavoittuneet
Saavat vapauden
Lausua piiloutuneen lauseen

Suljetut Ajatukset

Otatko vastaan
Suljetut ajatukset sydämen
Otatko vastaan
Varjoihin alistetut unelmat

Syvyyden vainomielet
Sulkevat tuskan ajtuksiin
Taivas huokaa kolmesti
Sanat jotka sanoin
Varjoon poistuessa
Pysähdyn viimeiseen sanaan
Kunnes saan taas kaiken
Uudestaan löytää

Otatko vastaan
Suljetut ajatukset sydämen
Otatko vastaan
Varjoihin alistetut unelmat

Lauseiden kasvomaalit
Peittävät jäljet ajatusten
Tyhjät silmät
Hautaavat tuhoon
Silkkikyyneleet
Haaveiden kehyksiin
Kangastuu taivainen avain
Silloin hehkun
Saapuvaa sanaa

Tunnistan sen

Otatko vastaan
Suljetut ajatukset sydämen
Otatko vastaan
Varjoihin kadotetut

Taakse

Saastuneet paheet
Unohtaa lohduttaa
Luottamus sinuun
Lupaukset uudistaa
Kuulen hiljaa (sen)
Vastaat
"Tahdon meidät saavuttaa"

Kuuletko?

Kaipaan mukaan
Muiston suojaan
Taakse sateen
Kaukaisuuteen

Kuuletko

Kuihtuneet sanat ansaitsen
Kuitenkin huultesi sävel
Pysäyttää huokauksen
Saavut hiljaa
Vastaan
"Tahdon meidät saavuttaa"

Kaipaan mukaan
Muiston suojaan
Taakse sateen
Kaukaisuuteen

Kuuletko? Uskotko?

Lahja

Tahdotko kuunnella
tahdotko olla mukana
Kun kuu vietellään keskuuteen

Pimeän

Tahdotko suudella
tahdotko olla osana
Kun kuu vietellään keskuuteen

Pimeän

Aamun Seisaus

Hiillos liekin sammuttaa
Katsoen olkansa taakse
Aamun seisaus heijastuu
Piirtäen silmiimme loiston

Kun menneisyys aukaisee lehtensä
Tunnemme toisemme jälleen
Muinaisten lähteiden suunnasta
Nousee päivänkuu

En tahdo luovuttaa

Aallon silmiin hahmottuu
Tunteista muotoiltu luomus
Jos vain voisin tunnistaa
Valmiiksi maalatun hetken

Voimme liekin sammuttaa
Jättäen kaiken sen taakse
Aamun seisaus johdattaa
Meidät mietteisiin

Kaaos

kylmyyden maa on vuotanut turhaan
kylmyyden maa on vuotanut pihkaa

saat voiman valtaa kastaa
kirjoittaa taikaan
saat valkean maltaan antaa
luovuttaa maailman

voit sen kaiken,
maan ja taivaan kuljettaa
saat voiman valtaa kastaa
luovuttaa maailmaan

taas nousee pintaa vastaan
pois sulkee harmaan
taas kasvavan voiman antaa
johdattaa maailmaan

voit sen kaiken,
maan ja taivaan kuljettaa
saat voiman valtaa kastaa
vuodattaa maailmaan

vastaamaan saa

viet vieraan kansan kultaa
saat mustaa kantaa
luot mustan valheen kankaan
kannat sen hautaan

loit sen kaiken,
maan ja taivaan kaaoksen
saat voiman valtaa kastaa
valloittaa maailmaa

lähden kaukaisuuteen
kuljet sen haaveen mieleen hiljaiseen
pelkäät hengittää pimeää

kannat kuolleen katseen
sen sokean lauseen kadonneen
en tiedä koska saan sen
en tiedä koska nousen taas

huoneen menneisyyteen
tunnet sen
vuoteen viereen valkoiseen
pelkäät hengittää pimeää

nousen taas

Hiljaisuus
saan taas aikaa koskettaa

saman paljaan ihon pintaa sammuvaa
koskettaa kaukaa

ammentaa valon taivaan monen vuoden polttavaa
koskettaa kaukaa

hiljaisuuteen
kylmään kuoreen viimeiseen

Kauas
olen kaukainen
kuljen jokaisen
etsin kaukaisen
etsin ikuisen

unessa niin kauan, kun siivet poikenneet
valvon tänään ennen kuin siivet poikki on
kuin elämä kuin enne, selvitä voi
kuin enne kuin meille, selvitä voi

lähden kauas pois
lähden täältä pois

tulessa niin kauas, kun kielet poikenneet
veden kautta ennen kuin kielet poikki on
tunnelma kuin ennen maailma on
unelma kuin meille maailma on

Helmet ja kuu
lyöt minut sirpaleiksi, uudelleen
suudelleen köynnökset kierrät tiukkaan

kun helmikuu laskeutuu

syöt minut palasiksi, uudelleen
suudelleen riipukset ovat poissa

Atopia
katsot peiliisi
silmiini, silmiisi
hukut itseesi, sisääni

ota se niin

katson sisääsi,
tunteeni, tunteesi
tunnen itseni sanoissasi

Näkymätön kirja
sydän kuljettaa, kun silmät suljetaan
mustavalkoinen kaiken huominen
aina se on kahden

kadotaan, pinta katoaa
katsotaan, kuljen pois tästä paikasta
nousen vielä vapaana
nouse vapaana
vapaa

vajotaan, pinta hajoaa
kuunnellaan
kuulla saat siitä kirjasta
avataan sivut sinusta
sivut minusta

Sairas maailma
maailma:
nousen yhteyden
lasken kuin sade kylmyyden
niistä teen yhden
sen kuljen kohti ääntä
vain tämä sairas maailma

nousen yhteyden
lasken kun yksin kävelen
niistä teen yhden
harmonia
sairas maailma

Kuljetaan
aurinkoon luodun kaaoksen tahdilla kuljetaan
haihdutaan, hetken kuivavaa tunnelmaa muistetaan
lausutaan: tahdon aukaista puhdasta maailmaa
katsotaan: maailma kuljettaa sielumme viimeiseen

hukkuneen kangas painavaa tunnetta kuljettaa
aikaansa, kaunis vaikeaa mustasta luovuttaa
hautautuu, raskas katkeaa vuodattaa maailmaa
katsotaan:

lausun sen lauseen
suljen sen tunteen

Ikuista
Kasvan silkkisen tuotteen
tunnen sen kasvoja kuvaavan
katsotaan taas toisia
tahdon siitä ikuista

Etsin hiljaisen huoneen
liittoudun juuria tutkimaan

katsotaan taas toisia
tahdon siitä ikuista

ikuista

Lähde sydän devootio
jätä patsas tuulen pois
ota lahjat, kaiken saada voit
ota kahdet kasvot pois
elä tähdet, nahkan luoda voit
älä väärään vaakaan luo
älä kylmää vallan maljaa juo
ole tiedon huoneessa
ole viisaan seurassa

aivan kuin hengittää
aina kun hengittää

ota kyynel kangas pois
kunnes kannattaa maa vois
elä kaivot viisaan maan
elä kunnes kohtaa toisistaan

Valheet
hahmosi sulkevan sammaleen polte on saatava
viiltää haavan taivaaseen
saan kaukaa kasvot vaienneet
taas katson kauempaa
taas kauempaa

pelko on sammuva syntinen tahtoni laantuva
suljen lauseen puhtaamman
saan kaukaa kasvot vaienneet
taas katson kauempaa

liikun tuhkaan, paljaat kasvot rappeutuu
niin kuin mustan valheen verhot sulkeutuu

silmät huutaa, kuunnelkaa
silmät huutaa, kun taas sade saa haavan hukkumaan

kasvot vaihtuneet, muistot kaikki pois haihtuneet

Ei mitään lisättävää
Päät menee tyyliin mitä mitä hä, mitäköhän? jotain spesiaalii, no sitäkö mä, tulin tuomaan, no joo, mut ennen kaikkee juomaan, ja aina siihen tyyliin että joka pelle huomaa, joo joo, mä tiedän mitä ne sanoo mut mä en aio niellä mitä ne sanoo, haloo, mä voisin käydä kiinni rinnuksiin ja harvoin tyydyn potkiin riimei ilman taka-ajatuksii, no kaduttaako? no ei pätkääkään, suunnitelmat toteen pistetään viä tänään, ja eteenpäin niin kauan kun jaksaa puskee vaik pellet jauhaa paskaa niin et suun ympärys on ruskee.

(kertosäe)
kiinnostaako? ei pätkääkää, sä et oo mulle yhtää mitää mä en ala selittää. kaduttaako? no ei pätkääkää, puheet käytäntöön pistetään pistetään viä tänään.

täysin häikäilemätön ja raaka sonni, musa on se sytytin ja me ollaan se pommi, tuplaässä rehti suomikelmi, sori jos oot likkojen mieleen puolihelmi, ja oon huomannu et oot mua dissannu, hä?, mitä vittua sä oot sniffannu? anna tulla vaan mitä vaan ny, sä halusit riitaa ja sitä saat ny, kaksinaamaiset ämmiksi luokittelen, pysykää erossa musta, suosittelen, ja jos sä et tajuu niin paras pysyy poissa sillä toi paska ei toimi meidän kuvioissa.

(kertosäe)

lähettiin tekeen familynä niinku pyysit, jonka jälkeen sä ja levy-yhtiön tyypit, halusitte meitä rajoittaa, meidän setit sanoittaa, mä oon MC ja sitä ei voi kadottaa, anna poika armoo, jos mun musalla ei oo markkina arvoo, niin vittuako tuut mulle bisneksiäs tarjoon, mä en oo sun huora, lähen vetään jos haluut vain massini luoda, sä et mua komenna, et tänään et huomenna, anna mä suomenna, ku sä rupeet feikkaan, mä rupeen feidaan, hä? vituttaako? mitä? arvaa kaks kertaa kaduttaako?!

(kertosäe)

mä pusken riimii ja poustaan ihan isäntänä, mitä hä oliks jotain lisättävää? sä et saa mun settiin mitää roskaa sisältämään, mitä hä oliks jotain lisättävää? oma aktis tarkista ei taakseppäin oo katsomista, oliks jotain lisättävää? maajoukkue, nicole, ei pitäs olla mitään lisättävää!

Viet sen pois
Aurinko nuolee humalaa
silmät näkee vain mustaa
tähdet ylös katoaa
pohjaa kohti valuvaa

Unohdan huutaa purppuraa
silmät näkee vain mustaa
tähdet ylös katoaa
pohjaa kohti valuvaa

Viet sen pois...

Sammuvatko tähdetkin
Olin kuparileima
olin siipirikko
revit auki valtimoni
revit itsesi mukaani

Tänään sammuvat tähdet kuin sinä

Olin helminauha
olin vasenkäsi
löit auki valtimoni
mukaani

Tänään sammuvat tähdet kuin sinä

Minuutin hiljaisuus
Minuutin hiljaisuus
nousen portaat loppuun
kyyneleeni ruostuu
asunnossa hiljaisuus

Ollaan taas alussa
ollaan taas valveilla

Sama yksinäisyys
sulkee verhot loppuun
ajatukset haalistuu
kuljen matkan alkuun

Ollaan taas alussa
ollaan taas valveilla

Minuutin hiljaisuus
kuljen matkan alkuun

Yön aamu
Läpi silkkisen huoneen
kuljet kuun siltojamme rikkoen

Yön sametti peitteen
kiedot ympärillemme

Kaupunki kulkee yön aamuumme

Tunnen jokaisen hetken
luoden kuin ikuisuuden

Kaupunki kulkee yön aamuumme

Viet sen pois
Aurinko nuolee humalaa
silmät näkee vain mustaa
tähdet ylös katoaa
pohjaa kohti valuvaa

Unohdan huutaa purppuraa
silmät näkee vain mustaa
tähdet ylös katoaa
pohjaa kohti valuvaa

Viet sen pois...

Uuteen
Siemenen kuorista kuplivan hajotan
avaan suljetun rasian
Veden reunasta rauhoitan
avaan kuljetun asian
siitä irrotaan, siitä erotaan

Luodit lentävät
läpi auringon

Veden reunasta sammutan
tulisormilla sytytän kynttilän
meille hengittänyt, meitä on hengittänyt

Luodit lentävät
läpi auringon

Pelonkantaja
Synnyin sinut mukanani,
tahtomattakin minua painaa
Synnyin silmät verisinä,
synnyin niinä kuvina

Synnyin kuin kuparileima,
se tarjoaa vauhtia
Synnyin sinkkiä huulillani,
synnyin sinut pelastamaan

Itken sinua,
surun nimi mukanani

Hänen hiljaisuus

Tähdet loistavat
läpi taivaan pilvikasvojen
näen miten hän nauttii
kun maailma hiljenee
katson taivaan värejä ja olen hiljaa
tämä yö luo hänessä purppuraa

Tarvitsen tämän, hänen hiljaisuuden

Taivas kiiltää väreistä
kun hän hymyilee
ehkä tahtoisin sanoa jotain
en tahdo tämän loppua koskaan
olen yhtä yön kanssa ja hän nauttii

Tarvitsen tämän, hänen hiljaisuuden

Silkkiä Sulavaa
Laskeudun lähemmäs,
lämmintä yötä
Pimeästä puhtaampaan,
outoon ja polttavaan

Katoan veden alle,
kauemmas päivänvalosta
Pois turhuudesta,
minun unien kuvaan
Sinun hiuksien mukaan,
ylemmäs aurinkoon

Teet meistä laavaa
Silkkiä sulavaa

Kahdet Kädet
Huomaan heikkouden, peiliin katson
tunnen sen minkä kadotan
takaisin samaan sointuun
omaan likaiseen kohtuun
jalkapohjani katoaa
niin syvälle vajoaa
sinne sanat uppoaa

ole sinä minun asussa
siinä unessa
pahan huomassa
perhosia vatsassa

valoon valmistun, peiliin katson
huomaan sen palavan
uppoan mustaan nesteeseen
vieressä makaavaan syntiseen
jalkapohjani katoaa
niin syvälle vajoaa
sanat sinuun uppoaa

ole sinä minun
asussa, siinä unessa
pahan huomassa
perhosia vatsassa

Kahdet kädet liikaa
ilman minua ei olisi meitä

Annamme Kaikkemme
Sadetta virkistävää aion juoda
ja suoda itselleni ihmeitä
täyden, mutta hiljaisen hetken

Meistä tulee parempaa
kaunista ja aitoa

Kuumaa ja kaunista aiot luoda
ja suoda minulle ihmeitä
sinä hohdat kultaa kiiltävää

Meistä tulee parempaa
kaunista ja aitoa